Menneet ja tulevat ajat

Mitä mä meninkään lupaamaan viimeksi, postausta kuulumisista?  Koska on ehtinyt tapahtua niin paljon kaikkea tässä viime viikkojen aikana, täytyy kertoa ne "koho kohdat" (joita onkin vain muutama) eikä selittää pikkutarkasti kaikenmaailman turhista asioista (ja niitähän riittäis). Mutta tässä ne tärkeimmät olkaa hyvä! Noitten kuvien muokkaus meni vähän pieleen, koska ne on ihan eri sävysiä..Taitaa olla vähän unohtunut tuo kuvien käsittely taito. Kaikissa kuvissa mä, pahoittelut. Mutta oon iha rakastunut tohon paitaan niin pääsipä sekin sitten kuviin mukaan.
Tosiaan loma alkoi jo melkein kuukausi sitten ja nyt ollaan jo puolessa välissä..!? Musta tuntuu, että en todellakaan oo millään kesälomalla ja toi säähänhän sen fiiliksen tekee. Missä aurinko ja lämpö mitä vielä toukokuussa riitti. Onneksi kuitenkin jotain postiivisia merkkejä alkaa näkymään, kun aurinko paistaa tälläkin hetkellä kivasti. Peruskoulu on siis nyt suoritettu ja todistukset haettu itku kurkussa kun hyvästeli luokkalaisia ja muita ysejä. Sitä tajusi, että joittenki kanssa ei nähdä enää ikinä tai tullaan näkemään tositosi harvoin. Jotkuthan olivat tunteneet toisensa eskarista ysiin asti, ja mä vasta vitos luokalta, mutta näitten viiden vuoden aikana (varsinkin ylä-asteella) joistakin ihmisistä on tullut tositosi tärkeitä ja se jos mikä pistää itkettämän on, että joittenkin mun kavereitten kaa tullaan näkemään paljon vähemmän kuin ennen..

Mulle koittaa tosi iso elämän muutos syksyllä. Ihan kun lapsuus loppuis ja aikuistuminen alkaisi. Niin mulla taitaa tulla olemaan. Lähden nimittäin Jyväskylään opiskelemaan ja asumaan mun kaverin Lauran kanssa!♥ Pääsin amikseen opiskelmaan liiketaloutta :) Tää jännityksen määrä on ihan valtava. Vaikka oon asunut Jyväskylässä 11 vuotta niin silti niin kauhean outoa lähteä täältä pikkuisesta kylästä missä oon nyt asunut vitosluokalta asti. Ja tottakai ihan eri asia kun muuttaa ilman perhettä yksin asumaan (no kahestaan Lauran kanssa). Tää asia onkin tällä hetkellä koko ajan mun mielessä ja muuttoon ei enää oo kun vähän yli kuukausi..! Ootan niiin innolla kun pääsen Lauran kanssa samaan kämppään ja meillä tulee olemaan varmasti hauskaa yhessä!! Ja varmasti ei tuu yksinäistä ja tylsää, kun vaikkapa asuisi ihan yksin.
Ekat 2 viikkoo lomasta meni mulla kesätöissä kaupassa ja nekin päivät meni niin nopeasti, että olin ihan ihmeissäni kun tajusin, että nyt ne työt on sitten ohi tältä kesältä. Ihan hyvä vaan. Mulla oli kivaa töissä ja opin paljon hyödyllisiä asioita. Kaupan alalle kun suuntaan niin loistava tilaisuus oli toi kaupassa työskentely. Mitä muuta mun lomaan on kuulunut töitten lisäks? No vaikka mitä. Oon ollut kavereiden kanssa, reissannut Jyväskylässä, Vaasassa ja Seinäjoella, yrittänyt ruskettua alkulomasta, uinut alle 5 kertaa, syönyt jäätelöä (joskus saattaa mennä parikin jätskiä päivässä), yrittänyt vähän treenata (salil eka salil vika), kolunnut koko netflixin läpi sateisina päivinä...kyllähän näitä asioita riittäis loputtomiin. Tässä vähän näitä asioita todella tiivistettynä. Mutta vielä sellanen asia, että mulle tulee aina niin happy fiilis kun saan tehtyä postauksen (varsinkin nykyään kun tekee niin harvoin), sellanen onnistumisen tunne! :D Instagramia päivittelen useemmin ja mut löytää sieltä nimellä ilonaselinda, joten voi käydä seuraamassa!
Taas tällänen kilometrin pituinen teksti (ainakin mulle), oikeesti kukaan varmaan edes lue näitä :D Oon kuitenkin huomannut, että kirjottaminen on kivaa ja jotenkin mukavaa jakaa näitä asioita kaikkien kanssa. Tää on muuten 100 postaus, toki luonnoksiakin seasta taitaa löytyä..!

Tähän tarvitaan vaan yks sana ja se on anteeks

Mä en oo niitä ihmisiä, jotka jaksaa kirjoittaa blogia ja olla innostuneita siitä monta vuotta ilman minkäänlaista kyllästymisen tunnetta. Oon huomannut sen, että tää blogi maailma on tullut mulle ihan vieraaksi. Muistan kuinka innostunut olin viime vuoden lokakuussa kun tehtiin Heidin kaa tää blogi More Than We. Mulla oli kauhee postausinto ja puhuttii  Heidin kanssa kokoajan blogistamme, kun tuli uusia lukijoita, kommentteja oltiin ihan happy fiiliksellä kokoajan. Haluttiin muokata ulkoasusta koko ajan parempi ja tehä siitä omannäköne ja kuunneltiin lukijoidenki ideoita. Nyt se ulkoasu on sitten ainaki mun mielestä täällä aika huikee, omakehu ei tälläkertaa haise, koska Heidi on sen kokonaan itse luonut.
Tunnen itteni aika surkeeksi bloggaajaksi. Mun viimeisin postaus on 6.5 ja sekin oli sellanen tällänen anteeks pyytely postaus. Ja nyt taas teen samanlaisen. En oikeesti tiiä mitä tekisin. Lopetanko, pidänkö tauon vai postaanko harvoin tarkottais kerran kuussa vai olisko mahollista, että löytäisin postausinnon uudelleen. Jos mä nyt päättäisin lopettaa, tää blogihan ei tulis loppumaan, koska Heidi on tottakai täällä. Kahen ihmisen pitämässä blogissa on se hyvä puoli, että jos toinen päättää lopettaa, niin on kuitenkin se toinen joka voi jatkaa muuttaen ehkä joitakin asioita, etenkin nimeä jos se sattuu olemaan More Than We, ei se oikein sopisi yhdelle kirjoittajalle.
Sitte on toinenki asia mikä on jäänyt, nimittäin valokuvaus. Se oli mulle tärkee harrastus ja oikeestaan vähän sellanen pakollinen bloginki takia. Nyt oon huomannut sen, että kun en oo postaillut en oo myöskään kuvannut ja kännykällä kuvien ottamista ei nyt lasketa :D Se on oikeesti tosi harmi, koska kuvaaminen on tosi kivaa ja järkkäri on suuurinpiirtei ihan pölyssä jossai kaapin pohjalla. Jos nyt joku ajattelee siellä ruudun toisella puolen, että oonko mä nyt lopettamassa vai en niin mun on sanottava, että en vieläkään osaa sanoa, koska se on ainakin mulle tosi iso päätös ja jotenkin ei oo vaan vielä sellasta fiilistä, että pitäis sanoa heipat.
Ette arvaakkaan kuin paljon mulla olisi asiaa, joten aattelin, että teen seuraavaksi sellaisen postauksen missä kerron mitä näinä viikkoina on tapahtunut tai muuten vain ajatuksia ja sellasta. On tapahtunut paljon kaikkee ja kaikkia asioita en ees varmaan muista, mutta kertomista riittää silti!

Isot aplodit niille jotka jakso lukea loppuun asti tän mun ehkä vähän liian pitkän tekstin! Kuvat on viimeaikasia ostoksia Vaasasta ja Seinäjoelta. Kaikki ostokset ei nyt päässyt kuviin asti, kun perustopit eivät niin ihmeellisiä ole. 

Kesäkuulumisia!

Hei vaan! Heti näin aluksi sanon, että tää puhelinpostailu ei tosiaankaan oo mua varten, mutta pakkohan postaus on näin toteuttaa, kun tuota konettakaan ei ole! 

Mulla oli eilen vika työpäivä Tokmannilla. Ne kaksi viikkoa meni ihan älyttömän nopeasti, mutta onhan sitä tosikiva päästä vihdoin viettämään ihan sitä oikeeta lomaa. Mun työnkuvaan kuului tavaroiden järjestelyä, kuorimien purukua ja tietty asiakaspalvelua. Torstaina sain tietää että mut on valittu opiskelemaan sosiali- ja terveysalalle Jyväskylään, hyvä minä! :) siitä tuo viimeinen kuva, kun päätettiin vähän juhlistaa kouluihin pääsyä Ilonan kanssa, hehkeän juhlavilla 10sentin muovipikareilla, ja juomanahan oli siis ihan vaan novellea! Ainiin, Ilonahan siis pääsi myös opiskelemaan haluamalleen alalle Jyväskylään.

Alkuviikosta polkastiin pyörillä Ilonan kanssa mökille, tuli pyöräiltyä reilut 16km. Käytiin heti sen jälkeen pulahtamassa järvessä, mikä piristikin kummasti hikisen pyöräreissun jälkeen! Oi että mä niin ootan sitä että pääsee mökkeilemään ihan pidemmäksikin aikaan, mutta eiköhän sitä ehdi! Ens viikolla ois ajatus lähtee Hyvinkäälle iskän luokse ja viettämään Pikkuneidin yksvee synttäreitä! APUA, siitäkin on jo tulossa vuosi, kun sain kuulla, että musta on tullut taas isosisko! 

Noista kuvista.. Eli aikas puhelinpainoitteista, vaikka kamera onkin täynnä kuvia, mitä tänne pitäisi julkaista, mutta tosiaan konetta ei ole, kun lukion lopetettuani mun piti palauttaa sieltä saamani kone, tai vaihtoehto kaksi olisi ollut että olisin maksanut huuuiman summan rahaa. Nyt edellinen koneeni odottaa korjaukseen pääsyä, niin sitten pääsen postailemaan aktiivisemmin, kun se saadaan sitten korjailtua!