Hangasjärven reissu - luontokuvia!

Pitkästä aikaa valokuvapainoitteisempaa postausta. Olin eräällä leirillä tällä viikolla, ja reissukohteenamme oli Hangasjärven retkikämppä. Kyseinen retkikämppä on siis sähkötön (lukuunottamatta vähäisellä aurinkoenergialla toimivaa jääkaappia) ja tarvittava vesi haettiin joko läheisestä lähteestä tai pumpaamalla järvestä. 

Tämä kyseinen reissu oli hyvin rentouttava ja rauhoittava kauniissa maisemissa, edellisen viikon stressailut ja tapahtumat unohtuivat aika pian, ja sai nauttia hyvästä seurasta, luonnosta sekä erilaisista pienistä aktiviteeteistä. 

Allaotetut kuvatovat siis itse ottamiani, kaivoin kameran mukaan pitkän tauon jälkeen, ja ihan hyviä näistä tuli, vaikka itse sanonkin :)

Itsensä arvostaminen itsekästä?

Heipäheiii 😊

Olin perjantaina mun psykiatrian polityöntekijän kanssa juttusilla, ja keskusteltiin siinä sitten jonkinverran muunmuassa mun minäkuvasta, itsensä arvostamisesta sekä naiseudesta ja minuudesta. Tämä mun polityöntekijä sitten kysyi multa, että mistä asioista mä välitän itsessäni eniten ja mitkä piirteet on mussa itsessä omasta mielestäni kaikista tärkeimpiä ja mitä arvostan. Mä pysähdyin miettimään eilen ja tänään tätä seikkaa uudelleen, eilen selatessani vuosi sitten napattuja selfieitä ja peilikuvia, tänään miettien mun luonnetta, millainen mä oikeesti olen, enkä mitä haluaisin olla ja toimin sitä myöten. 

Mulle on monesti sanottu, että mun luonne on kultaa. Moni on sanonut, että ne arvostaa sitä, millainen luonne mulla on. Mä en jotenkin ole sillä hetkellä osannut avostaa tuota kyseistä kommenttia, sillä tavalla kuin sitä kuuluisi arvostaa. Mä olen sopivan huolehtiva, eloisa, sanavalmis, kohtelias ja empatiakykyinen ja ne piirteet musta on useimmiten aina pinnalla kun kohtaan ihmisiä, ja musta saadaan tietty kuva. 

Mä haluaisin olla porukassa enemmän sosiaalinen ja uskalias heittämään niitä jutuja, mitä pystyn puhumaan vaikkapa kahden kesken. Mä haluaisin osata olla pilkuntarkkaan siisti, haluaisin olla taiteellinen, ja mitä näitä nyt on. Mutta mä en ole, ja tavallaan se on aika jees. 

Se, mitä mä tuolla edellisllä kappaleella hain takaa, oli, että jos mä muuttuisin siltä osin, mitä mä haluaisin olla, mun luonne muuttuisi. En olisi enää "söpöllä tavalla ujo", mahdollisesti mun kuuntelutaito heikentyisi, tietynlainen "hälläväliäasenne"/spontaanius katoaisi, jos olisin pilkuntarkkaan-ihminen. Tää oli ehkä tärkein pointti, mitä mä ymmärsin tuolloin perjantaina. 

Oon ollut aina tosi kriittinen itsestäni, etenkin ulkonäöllisesti. Mun on tosi vaikea arvostaa sitä mitä mä oon, ja millaiseksi oon tullut, ja siksipä mulle esitetty kysymys "mitä piirteitä arvostan itsessäni ulkonäöllisesti" olikin aika vaikea. Aloin heti miettimään, että mitä jos kehun itseä liikaa tai turhasta, tai mitä jos en keksi mitään hyvää. Mutta kyllähän niitä löytyi, sitten kun alkoi rohkeasti ajattelemaan.

Arvostan itsessäni ulkonäöllisesti mun kasvonpiirteitä, etenkin silmiä, pientä nenää ja suuta. Pitkät kintut ja pituuteni ylipäätään on sellainen, mistä oon aina itsessäni tykännyt. Paksu tukka ja hyväkuntoiset hampaat on kanssa mitä arvostan. 

Mun mielestä ihmiset ajattelee liian harvoin ja vähän, mitä hyvää ja arvokasta meissä jokaisessa on. Etenkin silloin se tuntuu todella hankalalta, jos sitä ei tule tehtyä ollenkaan, ja yhtäkiä pitäisi mainita asioita, mistä pitää itsessään. Mutta mä toivon että just sä miettisit nyt mitä hyviä juttuja sussa on ulkoisesti ja sisäisesti, ja arvostat niitä ❤

Mun kesä snäppikuvina!

 

Elikkästä, mun kesähän ei startannut parhaalla mahdollisella tavalla, mutta jälkikäteen ajateltuna, hyvä, että asiat meni näin kun ne meni. Nyt entistä vahvempana etiäpäin! :-)

 

Tuolloin sairaala-aikana ei hirveemmin tullut itseä ehostettua, mutta kun käytiin ilonan kanssa testaamassa Venn:in sunnuntaibrunssi, niin oli sitä vähän huulipunalla itteä piristettävä!

 

Oon nukkunut tän kesän aikana varmaan eniten ikinä, päikkärit ja yli 12h unet tuli tutuksi, kuten myös nää pienet pikkuveikan jalat, jotka on jutuillaan ja tekemisillään mua hyvin paljon piristäneet ja kohottaneet vointia ❤

 

Treenailtua on tullut säännöllisen epäsäännöllisesti, vähän fiilispohjalta. Etenkin noiden helteiden aikaan treenit oli täyttä tuskaa fyysisen jaksamisen takia, mutta onneks nyt alkaa helpottamaan ja pääsee jumppiin enemmän kiinni!

 

Kesän aikana tuli otettua muutaman kerran viiniä parin lasin verran hyvässä seurassa! Ja tää tuulitukkakuva on jotenkin mun mielestä onnistuunut, tai tuo mun katse on jotenkin intensiivinen..

 

Kesän aikana tuli käännyttyä 21-vuotiaaksi, ja tsekatkaa miten ihanat folioilmapallot sain Ilonalta lahjaksi! Ja muutenkin suuri kiitos tälle muikkelille tästä kesästä ja kaikesta tuesta, love you! ❤

 

Tähän kesään sisältyi myös "no filter needed"-hetkiä, tässä yksi upeimmista omalta partsilta napattuna!

 

Tän kesän palamissaldo jäi (onneksi) aika vähäiseksi, kaksi kertaa sai kirota omaa tyhmyyttään, ja nukkua sen takia huonosti. Tähän kesään mahtui myös niitä heikompia hetkiä, jolloin tuntuu että sydän on aivan rikki. "Nyt sano että kaikki järjestyy, ja aika parantaa, mut kauanko mun pitää odottaa" - Kaija Koo- Mun sydän-

 

Nyt kun kesän aikana on ollut aamuissa aikaa, oon nauttinut niistä hyyyvin hitaina. Kahvia, kirjoittelua, netflixiä, puhelimen pläräilyä. Kuitenkin huomenna jonkin tason paluu arkeen, joten nää aamut vähenee, snif!

 

Tämä kesä sisälsi myös yökävelyitä, hyvää ruokaa ja lisää hyvää seuraa..

 

Muisteltiin Ilonan kanssa vanhoja, ja kaiveltiin vanhoja kuvausreissujen otoksia esiin, ja spottasin mun ihanan tukan! Punertava ja otsatukka, puolet toteutettu..

Tänä kesänä myös pokemon-metsästystä harrastettu muutaman kerran, selkeä kesäpeli!

 

Lisää rentoutumista ja hitaita aamuja. Oon tän kesänä oppinut, että mä tarviin näitä hetkiä mun päivään, että mä pysähdyn ja ihan vaan oon. 

.. Ja tässä on tän päivän kampaamon tulos, otsatukka! Nautin ja tykkään tästä niin kovasti, monen vuoden takainen tyyli, vähän päivittyneenä tosin. 

Ja tämä postaus on hyvä lopettaa loppukevennykseen, sillä mä olin oikeesti ihan superhyperonnellinen mun uusista preppausastioista, camoon! Blogin puolelle tulossa omaa postausta mun mealpreppingistä :)

Tällainen pintaraapaisu mun kesästä puhelimeen kertyneiden kuvien kautta. Millainen kesä teillä oli?

Hyvinvoitikolmio osa 1 - Ravinto

Heippahei, ja ihanaa tiistaita sulle! Mun aamu on jo pitkällä, tulin aamulenkin jälkeen fiiistelemään mun "ihanaa" aamupalaa (kokkareista jämäpuuroa proteiinirahkalla + banaanilla ja kahvia) tähän koneen ääreen ja valmistelemaan yllättävän suurella innolla tulevia postauksia. Mun piti alustavasti kertoa tässä postauksessa mun treeni- ja ravitsemussuunnitelmia tälle syksylle, mutta tästähän muodostuikin vähän pidempi projekti. Siispä, kertoilen teille oppimastani hyvinvointikolmiosta, miten se pelaa mulla, mitä olen oppinut siitä sekä vähän asiaa aiheen vierestä.

Niinkuin edellisessä postauksessa kerroin, oon liikkunut ja syönyt hyvin epäsäännöllisesti (ja -terveellisesti) koko kesän. Saattaa mennä viikko, että liikun ja syön aivan nappiin, mutta seuraavalla viikolla ei tuu mistään mitään ja liikkumiset jää tosi vähälle sekä ravinto on mitä on. Se pistää usein harmittamaan ja oonkin aika paljon mietinyt sitä, mistä se johtuu. Yhtenä päivänä se välähti mulle, voisiko se olla niinkin yksinkertainen syy kuin liiallinen tekeminen (ja tämä yhdistettynä liian vähäiseen lepoon ja heikkoon ravitsemukseen). Yleensä kun mä innostun tekemään jotain, mä haluan tehdä sitä kokoajan joten kyllästyn tai väsyn, ja epäilenkin että mulle käy tuo väsyminen hyvin herkästi.

Hyvinvointi on vähänkuin sellainen pyramidi/kolmio. Huipulla keikkuu treeni ja pohjana ovat lepo ja ravinto. Jos nämä hyvinvoinnin pohjat/kulmakivet eivät ole kuosissa, pyramidi sortuu ja treenit putoavat huipulta pois. Ja mä epäilen hyvin vahvasti, että juuri näin just mulle on kesän aikana käynyt. 

Luulisi että tarpeeksi suuren ravintomäärän saaminen itselle olisi helppoa, mutta kappaskeppanaa, ei se oikeastaan olekaan. Mulla itsellä on suhteellisen korkea (lepo)aineenvaihdunta, eli kaloreita palaa suhteellisen paljon, vaikken tekisi mitään ja sitä varten myös mun kroppa tarvitsee entistä enemmän ravintoaineita jotta kehittyisin ja jaksaisin. Mitään tarkkaa lukua mun vuorokausittaisesta aineenvaihdunnasta en osaa sanoa, mutta erään mittarini mukaan (mikä on siis hyvin huono ja epätarkka mitta verrattuna esim. kehonkoostumusmittauksiin) kalorinkulutukseni olisi yli kolmetuhatta plus treenikulutukset.  

Sitten tullaankin mulle suhteellisen harmaalle alueelle, että kuinka paljon mun kuuluisi sitten syödä, että söisin tavoitteitani tukevasti, välttäen säästöliekin mutta myös ne kammotut liikakalorit sekä muistaen syödä puhtaasti? JÄIKS!

Mä aloitan tän selonteon tekemällä selvästi, että mä en syö kalorintarkkaan tai laske niitä, mulla ei ole kalorirajaa, mä en ole dieetillä. Mä haluan syödä terveellisesti ja puhtaasti, mutta tiedostaen mitä syön ja miten se mun elimistöön ja kroppaan vaikuttaa. Mutta silti, se on mulle haaste, nimittäin syödä tarpeeksi, että välttäisin menemästä liialti miinukselle tai plussalle. Mun tavoitteenahan on kiinteytyä sekä ylläpitää lihastasapainoa (ja useimmiten tässä kiinteytyessä ja rasvan palaessa myös se paino saattaa heilahtaa alaspäin, mutta ei ne kilot vaan sentit!) joten ruokavalion merkitys on suuri. Jos kaloreita sattuisi miettimään niin minun tapauksessani olisi hyvä syödä hieman kulutusta niukemmin, abautrallaa 300-1000kcal. 

Mulla on usein aikoja, jolloin ruokailuväli (vahingossa tai tahallaan) venyy ja venyy, mikä ei tosiaankaan oo hyvä homma. Illalla mulla onkin sit noina aikoina kaksi eri vaihtoehtotilannetta: 

1. Mulla on ihan julmettu nälkä ja ahdan kaikkea hiilihydraattipitoista sekä ei välttämättä niin terveellistä ruokaa tai naposteltavaa itseeni suuria määriä, ja mikäs siitä muukaan kuin morkkis ja itseinho.

2. Järkevämpi vaihtoehto: Mä hoksaan tilanteen että "jaahas, ei oo tullut syötyä.." ja alan kelailemaan miten saan syötyä niin suuren määrän että olisin "balanssissa" ilman epäterveellisyyksiä ja tulematta ähkyyn. Jep, en mitenkään. 

 

Jotenka, jotta tää postaus ei venyisi venymistään, summasummaarum, miten Heidi aikoo tsempata ravitsemuksen osilta tähän syksyyn? 

Ykkösjuttu mulla varmastikin on muistaa syödä. Eli säännölliset ruokailuajat. Söisin edes jotain pientä, ettei verensokeri pääsisi laskuun ja aineenvaihdunta stoppiin. Sen jälkeen on hyvä alkaa miettimään sopivia annoskokoja jotka vastaa mun itseni tarvitsemaa ravinnontarvetta. Olen satunnaisesti harrastanut mealpreppausta ja tämän aion itselleni tähän syksyyn ihan takuuvarmasti napata mukaan, ja voisin siitä erikseen jopa kirjoitella reseptien ja vinkkien kera! Neljäs juttu on asenne. En halua mennä liian nipona, vaan löytää sopivan balanssin syömiseen, mutta en mennä liian löysin rantein!

Tällaista tänään, kuten kirjoitin aluksi, tästä postauksesta piti tulla ihan jotain muuta, mitä tästä todellisudessa tuli, mutta olen tosi tyytyväinen. Mitä sä tykkäsit? Onko sulla samoja ongelmia?

Epävirallista uudistumispuhetta

Monille, niin kuin myös mulle, syksy on uudistumisen aikaa. Muutoksien ei tarvitse olla kaikista suurimpia, mutta pienen pienikin muutos elämässä saattaa virkistää tai tehdä elämisestä paljon mielekkäämpä ja antoisampaa. Toki aina se muutoksen kohde/valinta ei mene nappiin, mutta onneksi syksy ei ole se ainoa oikea aika tehdä niitä muutoksia.

Treeni, siitä on hyvä aloittaa tää "uudistumispuhe". Kesä on sinällään pirullista aikaa, sillä jotenkin silloin hyvin monella henkilöllä tulee takapakkia treenailuiden ja ravinnon suhteen, vaikka mielestäni kesä on vain tekosyy sille, että on tullut lipsuttua treeneistä, korkki on auennut useaman kerran kuin pitäisi tai jätskikiskan sekä grillin herkut ovat kutsuneet enemmän kuin se terveellinen ja puhdas ruoka. Totta kai sattumia kuuluu olla meidän jokaisen elämässä, mutta se 80/20 ajattelutapa on ihan toimiva, ja tuo hyvin sellaista "rajaa" sille epäterveellisemmälle elämälle. 

Mutta täytyy myöntää että itselläkin tämä kesäaika on tullut treenailtua todella epäsäännöllisesti, ja syötyä vielä huonommin. Osalle tästä on syy, mutta suurin syy löytyy itsestä. En missään nimessä halua syyllistää itseäni, eikä tosiaankaan pidä, vaan tunnistaa se, että nyt ei olekaan mennyt niinkuin oli tarkoitus, vaan nyt mä tsemppaan ja korjaan rytmit haluamakseni. Toki helpommin sanottu kuin tehty mutta ihan täysin mahdollista.

Treenikuvioista ajattelin kertoa tarkemmin omassa postauksessaan, jotta ei venyisi ihan hervottomaksi tämä postaus, mutta lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna suhteellisen sama kuvio kuin ennenkin, mutta pienillä twisteillä ja omilla mieltymyksillä maustettuna mukavuusalueelta poistumisella!

Kertoilin edellisessä tekstissä (klik) aika avoimesti mun kesä-heinäkuu ajasta sairaalassa, ja kuten ilmeni, niin sairauslomalla oleilulla starttailee tämä syksy. Mutta onneksi aivan täysin kotoiluksi syksy ei mene, sillä pääsin nuorille aikuisille tarkoitettuun pajaryhmään, jossa muutaman kerran viikossa käyn työskentelemässä, tekemässä ja ennen kaikkea kuntoutumassa ja jollain tavalla myös uudistumassa. Muita uusia kuvioita ja ajanvietteitä varmasti on tulossa ja tuloillaan, mutta niistä ajallaan sitten enempi.

Uudistumisen on omilta osin kokenut myös blogi, nimen, osoitteen ja ulkoasun myötä. Tuntui hyvältä aloittaa tavallaan puhtaalta pöydältä, uudella nimellä ja ulkoasulla pienen tarkoituksellisen tauon jälkeen. Tarkoituksena olisi jatkaa bloggaamista omalla täydellisenepätäydellisellä tavalla, positiivisin mielin, löytää ne kultareunukset niistä pimeimmistäkin asioista.

Miten just sä olet päättänyt uudistautua tänä syksynä? Vai jatketaanko tutulla ja turvallisella vanhalla kaavalla? 

Kun masennus lamaannuttaa

Tänään päivällä mä tajusin, kuinka pohjalla on vaihteen vuoksi ollut viimeisen kuukauden aikana. Mä tajusin sen rajun vaihtelun mun olossa ja jaksamisessa, mitä se oli kuukausi sitten ja mitä se on tällähetkellä.  

Reilu kuukausi sitten mulla piti loppua sairausloma, menin ihan tavallisesti poliklinikkakäynnille, ja ajattelin, että työthän sitä taas parin päivän päästä alkaa, tavallaan aika jees vaikka pelottaa aika paljon, miten oma jaksaminen kestää sitä härdelliä. No, aikalailla pän kasvoja tuli ilmoitus, että seuraavana olisi lähtö päivystykseen ja sieltä lähetteellä psykiatriselle osastolle.

Siinä hetkessä, parin viikon osastolla olon jälkeen mä jotenkin havahduin, että mun elämä ei voi jatkua näin. Kämppä kuin kaaos, jonne ei kehtaa viedä ketään, ainoa asia mistä saa jonkinlaista hyvää oloa on salitreeni, josta tuli jonkin sortin pakollisuus, että sain edes josain sitä hyvää oloa, hirveästi esittämistä, feikkihymyä ja kaiken olevan okei-kertomista jopa niille kaikkein lähimmille, jotta huoli ei vaan heräisi. Mä en nukkunut tai sitten vaan lahnasin päivät pitkät sängynpohjalla. Että vähän kiiltokuvapintaa karumpi totuus. 

Tottakai mua harmitti, että nää kesäkelit menee max 20min ulkoilulla per päivä, yksin kyhnöttäen huoneessa, mutta mä tiesin, että jos mä haluan oikeesti palata normaaliin elämään, olla pian 21 vuotiaana jonkinlaisessa kuosissa, niin mun on vaan siedettävä ja kestettävä. Nahkeaa se olikin, neflix ja viaplay suuressa kulutuksessa, sairaalan käytävät ja kanttiinin Tazza-kaakao tuli tutuksi, osaston säännöllinen rutiini ja aivan mielenkiintoinen sairaalaruoa, jonka johdosta nlkä oli kokoajan läsnä (terkuin -3,5kg noin viikossa)..

Mä tosiaan ehdin kuukauden päivät osastolla viettää, ja mä koen että sain sieltä itselleni aivan huikeasti uusia voimavaroja, keinoja ja apuja mun arkeen sekä jollain tavalla opin asioita tai ainakin sain asioita kehittymään parempaan suuntaan. Mä opin pikkuhiljaa hyväksymään itteni ja oireiluni tän sairauden kanssa, oppinut puhumaan siitä, olemaan enemmän oma ihanakamala itteni ilman mitään kiiltokuvapintaa. 

Mulla on nyt todella paljon aikaa jatkaa näiden uusien jutujen kehittämistä, kuntoutua, levätä, tehdä sellaisia juttuja, mistä nautin, petrata ystävänäsiskonatyttärenäkummityttönälapsenlapsena olemista ja nauttia tästä ihanasta Suomen kesästä! Aattelin kanssa tsempata tän blogin kanssa, nyt kun syksyn lopulle on sairaslomalepoja.

Kirjoitin tuossa alussa siitä että tajusin kuinka pohjalla sitä on ollut. "No mistä?" Mä siivosin. Mä tiskasin. Mä lajittelin pyykit. Mä laitoin ruokaa. Kaikki nämä ilman vetkuttelua ja ahdistuksen tunnetta. Ja tuntuu muuten aika hemmetin hyvältä.

Seuranhakusovellukset - uhka vai mahdollisuus? + 7 tipsiä!

- Nääh, ei mun tyyliä

- Oispa tän kanssa mätsi!

- Ohi, ohi, ohi

- Oi vitsi miten kiva bio-teksti!

- Uskaltaisinko mennä juttelemaan?

Tyypillisiä iskureploja, arveluttavia kysymyksiä, "moi-moi-mitäs sä-ihan jees, mitä sä-ihan okei"-tyyppisiä keskusteluja, perus small talkia, kumppanin löytämistä, kaverisuhteita, niistä ja monesta muusta seikasta nämä Tinderin ja Badoon tapaiset sovellukset on tehty. Mutta voiko sieltä oikeesti löytää jotain sellaista, mihin kyseinen sovellus on tarkoituksella tehty?

Ensimmäinen steppi on uskaltautua juttelemaan jollekkin mielenkiintoa herättävälle henkilölle, tai vastaavasti vastata viestiin joka on tullut joltakulta keneen voisi tutustua vähän syvemmin. Tapoja on monia miten aloittaa juttelut, ja niiden etenemistapoja yhtä monta, kuin on keskustelijaakin. Jotkut keskustelut etenee tosi näppärästi ja nopeasti siihen pisteeseen että näkyillään toisia naamatusten, jotkut taas odottavat pidempään, ennenkuin tapaaminen järjestetään. Tapansa kullakin

.

Mulla itsellä henkilökohtaisesti on hyvinkin mielenkiintoisia kokemuksia, niin face to face-tapaamisista kuin erilaisista keskusteluista. Osa niistä on ollut hyvin vaivaannuttavia, tympäiseviä kun toinen puhuu vain itsestään, päällekäyvää (kirjaimellisesti ja ei-niin-kirjaimellisesti), ihan mukavaa kaverimatskua ja osan on toivonut katoavan maailman kartalta.  Mä itse koen, että tällaisessa treffailussa ja ihmisten tapaamisessa ei oo mitään pahaa, kunhan muistaa ne muutamat tärkeät nyrkkisäännöt.

1. Se toinen voi oikeesti olla kuka vaan.. (tää oli varmasti aika selkeä)

2. Ja väittää mitä vaan.. (jep, saatat olla deiteillä muka-sinkun-kanssa)

3. Ja näyttää miltä vaan.. (kuvat saattaa valehdella, etenkin jos ne on otettu muutama vuosi sitten)

4. Spottaile tätä sun deittiä aluksi jossain julkisella paikalla. (tääkin on aika selväpeli)

5. Pidä kaveria varalla pelastamaan sut jos epätoivo iskee tämän tapailukohteen kohdalla. (tää on hyvä! Aina jos ollaan samasta kaupungista, ja tapaamiskaveri onkin kamala, niin kaverille on hyvä osua äkillinen mahatauti tai muuta. Muualta kaverin tullessa oman hyvän kaverin tapaaminen on sulle itselle helpotus, saat jonkun kivan seuraksesi kestämään sitä ääliötä.)

6. Ole itse oma ihana kamala itsesi, on turha esittää mitään, mitä et oikeasti ole, se tulee kuitenkin jossain välissä vastaan..

7. Jos tiedät olevasi ujo, kerro siitä! Toinen varmasti ymmärtää. (tän mä teen joka kerta, jännittää ja ujostuttaa aina monesti aivan liikaa :D)

Ja nää kaikki ylläolevat jutut ja jonkin sortin neuvot ovat itse koettuja ja hyväksi havaittuja vinkkejä ja muistamisia.

Tästä postausksesta piti tulla aivan täysin erilainen, minkä helmikuussa (!!) olin aloittanut. Mutta tällainen pintaraapaisu sovellusdeittailuun tälläerää. Mutta näillä tipseillä ja ajatuksilla eteenpäin, nauttikaa lämmöstä, yksin tai yhdessä ❤️

Ihastunut ja haavoittunut?

Miten vaikealta voikaan tuntua olo, kun puristaa ja puristaa, samalla jollain kierolla tavalla tuntuu hyvältä, kun taas tavallaan haluaisi vaan itkeä itsensä aina uneen? Tiiättekö mistä vaaleanpunaisesta puhun? Ihastumisesta.

Oon aiemminkin kertoillut teille mun rakkausjuttuja ja ajatuksia (Mitä jos mä oonkin aina yksin, Paljon ihastumisesta ja vähän rakkaudesta). Toi ensimmäinen linkitys on ehkä vähän negatiivinen ja katsottu siltä yksinäisyyden kantilta, kun taas jälkimmäinen on 1,5vuotta nuoremman Heidin kirjoittama, ja joka on sen jälkeen kokenut ekat pusut ja aidoimmat ihastukset, pahimmat itkut ja ahdistukset kaksilahkeisista.

En tiiä millaisia te ootte kun ootte oikeesti tykästyneitä johonkin henkilöön. Siis oikeen kunnolla. Mutta mä oon varmasti mun lähimpien ihmisten mielestä tosi raivostuttava, tai ainakin niiden mielestä, ketkä tietävät asiasta. Ensin oon kuin naatalin aurinko, seuraavana saatan itkeä vollottaa ja pohtia kaiken maailman teorioita jostan viestistä. Sitten kun asia selviää, oon taas yhtä hymyä ja onnea. Illat on pahimipia, kun on yksin mun ajatusten kanssa, mitä se toinen tekee just nyt, onko se yksin, vai mitä. Mä tiiän, oon kamala, kun mietin tollalalailla, vähän ehkä mustasukkaisesti.

Kun mä oon ihastunut/tykästynyt johonkin ihmiseen kunnolla, niin musta tuntuu, että mä hehkutan sitä, kuuntelen kaikkia sanoituksiltaan rakkauteen liittyviä kappaleita, mun olotilat vaihtelee tosi vahvasti (toki ne vaihtelee muutenkin rajusti, mutta ihastumiseen liittyen), oon välillä tosi peloissani, mutta välillä tosi huojentunut.

Miksi mä pelkään? Mä oon kokenut tosi paljon negatiivista tältä suunnalta elämässä, ja pelkään että ne toistuu uudelleen ja uudelleen. Pahin on ehkä kun ollaan puhuttu että seurusteltaisiin, mutta halutaan vielä enemmän puhua ja tavata. Seuraavana päivänä tää ihastuksen tunteen kohde on menossa juhlimaan. Sunnuntaina hän lipsauttaa että oli ollut vähän villimpää menoa naispuolisen kaverin kanssa, silleen naureskellen. Tuntui aika pahalta, vaikkei oltu sovittu mitään pelisääntöjä. Olin ollut sitä ennenkin tosi jännittynyt, että mitä jos jotain käy, mutta tuon jälkeen oon ollut entistä haavoittuvaisempi. 

Mä aloin tässä miettimään, että tälleen +18vee en oo olut tykästynyt kuin kerran lyhyesti ja pikkuisesti sellaiseen henkilöön joka asuu samalla paikkakunnalla mun kanssa. Mä en osaa tutustua ihmisiin kasvotusten, vaan tuntuu että mun on pakko viestittää heidän kanssaan jollain tavalla ensin, että saan annettua heille täysin oikean kuvan musta, koska en tosiaankaan osaa olla heti aito oma itseni.. Toki se on tosi ristiriitaista, että tavallaan pelkää tutustua ihmiseen face-to-face, vaikka on ihmisläheisellä alalla töissä, puhelias ja sosiaalinen.


Tällaisia ajatuksia, omalla tavallaan ajankohtaisia ajatuksia tälläerää, kertokaa te mulle millaisia te ootte kun ihastutte :) <3

Mun treeniviikko ja hieman analysointia

Moikkamoi!

Oon joskus aikoja sitten kirjoitellut teille mun treeniviikkoa (KLIK, KLAK), ja nyt ajatuksena olisi kertoilla muita kyseiseen aiheeseen liittyviä fiiliksiä hieman säännöllisemmin, tietyn hetken ajan. Vaihtelu toki aina virkistää, niin tässä pitkästä aikaa mun tämän viikon treenit ja liikkumiset sekä hieman muuta analysointia.

Ma: Salitreeni (Takareidet ja vatsat)

Ti: Salitreeni Ilonan kanssa (Rinta, ojentajat ja vatsat)

Ke: Lepo

To: Salitreeni (Etureidet, pohkeet, pakarat ja vatsat)

Pe: Salitreeni (olkapäät ja hauikset + vatsat, 15min hiit)

La:  Aamuaerobinen 50min + koko kropan venyttelyt

Su: Lepo

Mä olen tämän viikon ajan pyrkinyt tekemään lyhyempiä treenejä, alle tunnin mittaisia, elikkä muutama tehokas liike jotta treeni pysyy lyhyenä ja ytimekkäänä. Olen myös pilkkonut vatsatreenit miltei jokaiseen treeniin, ja jokaisessa vatsoille kohdistetussa treenissä tehdään kolmen liikkeen "pattereita" jotka osuvat aina tiettyyn vatsalihasryhmään. Tästä esimerkkinä eräänä päivänä jumppailin alavatsalihaksia, toisena suoria vatsalihaksia. 

Tää viikko on ollut siitä mielenkiintoinen, että jokainen treeni on ollut mun itseni suunnittelema, eli minkään sortin ohjelmaa en ole käyttänyt, mutta ihan tehokkaasti sitä on treenit tehonneet ja menneet kohteeseen, sekä jaksaminen on ollut kohdillaan. Tosin keskiviikko oli kirjaimellinen nukkumispäivä, kun sillon ei paljoa mitään muuta kauppareissun lisäksi saanut tehtyä. Torstaina energiaa olikin sitten entistä enemmän jumppailla kinttuja kuosiin!



Kuten mainitsin, tämä viikko on ollut "omien treenien viikko", mutta maanantaina starttaillaan ihan ohjelman parissa. Seurailen Instagramissa Ilona Siekkistä, ja eräs ohjelma häneltä myös etukäteen jo löytyy. Nyt kuitenkin hänellä oli aika huikea kamppis treeniohjelmasta ja ruokavaliosta, että oli napattava myös itselle toteutukseen! Maanantaina siis starttaillaan 8 viikkoa hieman sovelletulla ruokavaliolla sekä tällä treeniohjelmalla.

Kuinka paljon teitä kiinnostaa lukea tällaisia postauksia? Mua itseä nämä motivoi jollain jännällä tavalla hyvin paljon, ja toivottavasti saan tällaisilla hyvinvointiin ja liikuntaan liittyvillä postauksilla motivoitua myös teitä :) 

Snäppikuulumisia!

Mulla on selkeästi joku vaikeus saada näistä snapchat-postauksista "siedettävän"mittaisia.. Kun pikaselaan kuvat läpi, ajattelen että "eihän tässä oo kuvia vielä tarpeeksi, ootellaan vielä.." Seuraavalla kerralla tulos on tämä, kilometripostaus.

 

1. Ihme keikistelyä kameralle, mutta tää on oikeestaan ihan jees kuva, kerrankin "huonompi puoli" naamasta kameralle päin! 

2. Erään aamun aamupala, munakasta, chiahyytelöä, aamun starttijuoma, kumpa jaksaisi useamminkin näin panostaa <3

3. Vietin tuossa pari viikkoa sitten Joutsassa pidemmän lomailuhetken, ja kävin myös verestämässämuistoja vanhalla puntilla...

4. Rakas pikkuveikka <3

 

 5. & 6. Tuossa eräänä maanantaina vietin ihanan Ilonan kanssa hänen synttäreitään, ja olin järkännyt "ylläripäivän". Olin kirjoittanut yhdeksän kirjettä, josta jokaisesta paljastui pieni kirje, ja krjeessä oli taas uusi aktiviteetti tms. Oli aika huippupäivä, tässä parilla kuvalla tuon päivän sisältöä.

 

7. & 8. No words needed <3

 

9. Pari postausta takaperin kertoilin vahvuudesta, ja siitä olenko mä oikeesti vahva (Klik). Tää kuva liittyy vahvasti tapaukseen. 

10. Mä oon nyt nukkunut liian pitkään aika heikosti, tosin nyt pari yötä on mennyt ihan ok unilla, mutta pientä haasteenpoikasta käydä ihmisten aikaan nukumaan.. Palauteboxin osoitetta kellään?

 

11. & 12. Ja jotta mun elämä ei olisi aivan täysin viinnhuuruista, on sitä treenattukin! Sunnuntaina luvassa mun treenikuvioita ihan postauksen muodossa :)

 

13. "Ota Heidi näistä kukista kuva!" No minähän otan.. Mut tuli oikeesti ihana kuva! 

14. Mäkkärin frappe on tän kesän ehdoton ykkösjuoma, namnam..

 

15. Oon olut nyt tän viikon aika aktiivinen tän blogin puolella, ja tuntuu aika hyvältä! Mitä te oote tykänneet tästä aktiivisemmasta postaustahdista? 

16. Kun oli vielä lämmin....

 

17. Mun hoitokontakti vaihtui, ja jatkuu edelleen, vaikka odotin pelon sekaisilla tunnelmilla että mitä tapahtuu.. mutta onneksi hyvin kävi :) 

18. Oon editynyt tässä pukeutumisessa, mun yllä KELTAISTA, mitäs hittoa!

19. Voin jälkikäteen sanoa, että ei, ei ollut :D Jälkikuolema oli hyvinkin vahva ja nestehukka helteen takia hyvin vahvasti läsnä..

20. Mä tykkäsin joskus dippailla mansikoita sulatettuun suklaasen, ja pohdin vähän terveellisempää vaihtoehtoa, ja mieeeni juolahti, että eikös protskuvanukas ajaisi samaa asiaa.. oli hyvää, suosittelen!

 

21. Ei hassummat lenkkimaisemat...

22. Kaivoin kameraa pitkän pitkän tauon jälkeen esille, ja oli kyllä tosi jees, mukavaa vahtelua puhelimella räpsimiseen ja muokkaaminenkin oli aivan erilaista!

 

 23. Äitienpäiväkävelyt satamassa, nautin!

24. Mieleenpainunut kommentti, kohteliaisuudellla napattu ;)

25. Mun tämän aamun aamupala, 120g mansikoita, purkki vanilja Skyriä sekä n. 10g cashewpähkinöitä, nam! 

26. Tän aamun harmaa lenkkimaisema, virkisti tuo raikas ilma ihan tajuttomasti. Otettava useammin käyttöön nämä sängystä lenkille-aamut!