Vuosi 2017 muutamina ajatuksina

Ei huhhuh millainen tämä vuosi 2017 on ollut. On tapahtunut niin paljon kaikenlaista, niin hyvää kuin huonoa, uusia juttuja ja vanhaa puurtamista. On aloitettu uusia juttuja ja saatettu vanhoja loppuun. Eräässä quotessa sanotaan, että vuosi 2017 on ollut elämäni parhain mutta samaal myös kamalin, ja voin allekirjoittaa sen aivan totaalisesti. Ajattelin purkaa teille vähän mun ajatusia tästä vuodesta ja vilauttaa ajatuksia tulevasta vuodesta 2018.

Koulu

Aloitetaan vaikka koulusta. Aika aaltoilevaa sen(kin) suhteen tänä vuonna ollut: painettu hommia ihan liian täysillä aamusta iltaan, sitten kulutaan loppuun, palaudutaan lähes puolivuotta ja sitten kantapään kautta oppineena saadaan hommat päätökseen kera stipendin ja hyvien arvosanojen. 

Tulevaisuus koulujuttujen suhteen on aika auki, haaveena olisi lähtea kouluttamaan itseään tuonne koulumaailmaan, mutta miten ja missä ja milloin on vielä pohdinnassa. Nyt haluaa vaan hetken hengähtää, keskittyä aivan kaikkeen muuhun kuin nenä koulukirjoissa kiinni olemiseen ja powerpoint-esitysten näpyttelyyn..

Treeni  ja hyvinvointi

Treenijutskissa ja omaan hyvinvointiin liittyvissä jutuissa on sentäs ollut himpun verran tasaisempaa kuin ehkä muilla elämän osa-alueilla, mutta se on ihan positiivista. Parikiloa vajaa 20kiloa jäänyt vuodelle 2017, ja oon siitä enemmän kuin ylpeä. Jotenkin kuulostaa ja tuntuu kliseiseltä sanoa, että olo tuntuu paljon paremmalta ja vahvemmalta, mutta niin se vaan on, se 18kg kuitenkin on jonkinmoinen summa mitä tästä friidusta on irronnut. Ja en pistä pahakseni sitä, että vaateostokset on mukavempia, vaatestressailut on vähentyneet ja samoin ulkonäköpaineilut. 

Vuonna 2018 toivon ja uskon että mulla on entistä enenmmän aikaa panostaa itseeni, ravitsemukseeni, treenailuihin ja muuhun hyvinvointiini. Uutta treeniohjelmaa heti vuoden alusta liikkeelle, samoin ruokavalio ja vahva tsemppaus

Blogi

Blogi on toinen mikä on kokenut hyvin vahvasti aaltoilua tässä tämän vuoden aikana, 55 postausta,kuukaudessa 0-10 postausta, mutta kuten olen sanonut, teen tätä omalla tyylillä ja tavalla, täydellisen epätäydellisesti. 

Vuodelle 2018 en lupaa blogin suhteen mitään. Oon just nyt niin epävarma jatkosta tämän kanssa, joten pikkusen tämänkin suhteen kaikki auki.

Oma koti

29.12. mä tein ehkä yhden isoimmista asioista tämän vuoden ja ehkä jopa oman elämäni aikana. Asioita eskaloitui tiettyyn pisteeseen erään ihmisen kanssa, ja minulle tuli sitten tarve etsiä itselleni uusi asunto ja muuttaa mahdollisimman pian. Nyt sitä sitten kirjoitetaan omassa uudessa pinessä 21 neliön tilaihmeessä tätäkin postausta, mun omassa kodissa. 

Kunhan saan kaikki kamat paikoilleen ja huonekalut kotiutettua, niin eiköhän tänne bloginkin puolelle jonkinlaista postausta tästä jo nyt rakkaaksi muodostuneesta yksiöstä ilmaannu! 

Siinä muutamien sanojen ja kuvien kera ajatuksia tästä vuodesta, tulossa teille vielä on vuoteni snapchatkuvina postaus, josta löytyy varmasti tuttuja kuvia ja jotain tuntemattomampiakin otoksia, mutta nyt tää tyttö alkaa valmistautumaan tähän uuden vuoden aattoiltaan, laittautumaan ja korkkaamaan pian skumppapulloa :)

Ihanaa ja rauhallista uuttavuotta jokaiselle <3

Kuulumisia ja valmistujaisintoilua!

Lokakuu, silloin viimeksi postailin teille tänne, mulla oli loppuvuodelle vinopino blogi-ideoita, joulukalenteri ja siihen postausideat ja aloitettua postauksia. Mutta ei, kaikki on jäänyt toteuttamatta, ja se harmittaa. Mutta koska tämä luonteenpiirteenänikin oiva ajattelutapa, positiivisuus, niin kokeillaas sitä kautta: JOS oisin pitänyt blogia nyt näiden viikkojen aikana mukana tässä kaikessa sählingissä ja säätämisessä, vikojen koulujuttujen ja kaiken muun mukavan ja ei niin mukavan kanssa mukana, voin sanoa, ettei olisi kyllä jaksanut. 

En todellakaan väitä, ettenkö rentoutuisi tai nauttisi tästä blogin kirjoittelusta, mutta ennen tätä pienimuotoista taukoa, blogin kirjoittaminen tuntui suureksi osaksi pakkopullalta, eikä näitä hyvänolon fiiliksiä syntynyt enää yhtään. Joten silloin jotain menee pieleen. Monet tekstien aloitukset tuli naputeltua, mutta sitten iskee jumi, stoppi ja epämiellyttävä tunne tekemisestä. Ei siis näin. 

Mutta nyt, uusilla voimilla, enemmällä ajalla taas mukana täällä, muutamia ideoita ja inspiraatioita, ja sitä aikaa, josta ollut suuri puute. Työharjoitteluni ja sitä myötä kouluni päättyy ensiviikolla, ja valmistujaisjärjestelyt ovat onnistuneesti ja ei niin onnistuneesti rullaamassa, joten ei mitään hätää enää, toivottavasti. Siispä, näyttö jäljellä, arviointikeskustelu, ihanien lasten hyvästelyt, yksi kouluton viikko, kenraaliharjoitukset, virallinen papereidenhakutilaisuus, joulu, ja sitten juhlistetaan läheisimpien voimin mun suoritusta ja onnistumista :)

Tosiaan, valmistujaisjärjestelyt etenee, paikka on varattu, kukka-asetelmat suunniteltu ja testattu, tarjoilut päätetty, kutsut lähetetty, mekko testattu, korkkareita koeajettu, kummitädin puheen pohdiskelua (hän siis on kirjoittanut puheen minulle, ja nyt jännitän, miten tsemppaan itseni niin, että en vollota tai pillitä..!) ja pientä jännittämistä siitä todistustenjakotilaisuudesta.

Mutta pääasiassa ihan hyviä fiiliksiä noista tulevista päivistä on, vaikka vähän vastoinkäymisiä tässä onkin ollut, mutta niiden yli survaivorataan (=selviydytään) ja toivon suuresti, että nuo hetket jäävät mieleeni loppuelämäksi :)

Lievittääkseni tätä pientä jännistystä, kertokaa te teidän valmistumisistanne, kuulisin niistä mielelläni!

Pari sanaa ylipainosta ja kommenteista

"Onko teillä ylipainoa"

"Paljonko?"

"Kaikki mikä menee yli 60kg luokitellaan ylipainoksi"

"Haluan auttaa sua sun ylipaino-ongelmassa"

"Ihan vaan uteliaisuuttani kysyn"

Nää on taas niitä hetkiä kun läikkyy yli ja pahasti. Pahoittelen jo heti näin alkuun jo, jos jotain rumia sanon, mutta fiilis on vaan niin semmoinen, että ei mitään rajaa. Hengitettävä hetki syvään, ennen kuin jatkaa ollenkaan kirjoittamista, puhaltaa se kaikki inho ja viha ulos.

Kyllä, minulla on ylipainoa. Ylipainoa on ihan riittävästi. Minulla ei ole kehonrakenteeni, pituuteni ja tavoitteiteni takia mahdollista päästä alle 60kg. Mua ei tarvitse auttaa ylipaino-ongelman kanssa, sillä mulle se ei ole mikään ongelma. Jännät uteliaisuuden kohteet sulla on.

Jollain älykääpiölle iski semmoinen väläys taas tonne yläpäähän, saada toiselle ihan älyttömän paha fiilis. Jokaisella meistä on omat kohtamme, joihin tökätessä sattuu, sattuu kovasti. Mulla se on just mun oma keho, mun paino ja ulkonäkö. Kyllä mä osaan negatiivista palauetta ottaa vastaan, tai korjaamisehdotuksia, mutta kunhan ne esitetään oikealla tavalla. Esimerkiksi jos joku ammattihenkilö sanoo minulle vaikka painosta, se on ookoo, mutta jos joku tuntematon alkaa arvostelemaan kokoani, ulkonäköäni yms. niin se sattuu ja kovasti. Mä olen herkkä, tiedän. 

Kuitenkin kun on monta monta vuotta, aivan ala-asteikäisestä asti kuullut niiltä kaikista lähimmäisiltäkin siitä, kuinka lihava olen, sika, toivoton, niin ei siihen vaan turru, vaan se satuttaa joka kerta yhtä lailla, tuli se sitten perheenjäseneltä tai tuntemattomalta. 

Ja vaikka tuossa aiemmin mainitsin, että ylipaino ei ole mulle ongelma ja sen jälkeen valitan, kuinka sattuu, kun joku siitä mainitsee, niin se ei ole mulle silloin ongelma, kun se ei ole kenellekkään muullekkaan ongelma, eikä sen ikinä pitäisi ollakkaan. 

Kenenkään ei pitäisi arvostella pätkääkään, ellei tiedä mitä toisen ihmisen juttujen takia on. Mä tiedän, mistä kaikki ne ylimääräiset kilot on tulleet, ja olen tehnyt aivan hel-ve-tis-ti töitä niiden pois saamisen eteen. Välillä sitä on esitetty että kaikki on ihan ookoo, vaikka vatsassa kurnii aivan helvetillinen nälkä, kun ei ole koko päivänä syöty oikeastaan mitään, vettä juotu vain monta pullollista. Liikuttu salilla miltei pari tuntia, sitten lenkkiä siihen lisäksi. Onneksi pikkuhiljaa alkaa löytämään ne paremmat tavat siihen painonpudottamiseen, semmoiset, mitkä ei satuta niin paljoa. 

Eilen olin Lindexillä kiertelemässä ja kattelemassa, ja löysin yhdet housut, ja otin ihan normaalisti oman kokoni, eli sen isoimman, mitä löytyi (XXL) no, piti sitten hyvää ystävääni pyytää tuomaan XL- ja L-koot, kun roikkui ja valui aika pahasti. Sanoin tälle ystävälleni, suunnilleen näin: "ei helvetti jos nää L:ät mahtuu mulle niin oon aika ilonen". No ne mahtui ja hyvältä näytti. 

Mutta vaikka tällaisia aluksi mainittuja tapauksia tulee liiankin usein, on hyvä, että niitä sellaisia positiivisia ja ihaniakin kommentteja tulee. Lisäsin snapchattini my storyyn kuvan, jossa hehkutin tätä muutosta, koosta 48 kokoon 40, ja sain paljon viestejä siitä, miten älyttömän homman olen tehnyt, ja kuinka ylpeä saan olla. Ja niin olenkin. Mutta yksi kommentti jäi mieleen, ja haluan sen teille jakaa, se meni suunnilleen näin:

"ei sun tarvii muuttua enempää, oot täydellinen just noin"

SNAPCHAT

Moikkamoi! 

Tämäkin snapchatpostaus on virunut luonnoksissa ties kuinka kauan, ja uusia kuvia on kertynytkin lisää jo toisen postauksen verran! Mutta aloitellaan näillä.. Snäpissä mua voi seurailla nimellä heidineitih :)

1. Erään illan auringonlaskua Joutsassa!

2. Ekat syysselfiet!

3. Pääsykokeisiin luku starttaili iisisti mummilassa Nocco:n kera!

4. Joutsa-visiitillä näin myös Sisu-herraa, ja voikun onkin kasvanut! Mutta yhtä höhlä hää on silti :)

5.&6. Hyvä naama- ja hiuspäivä, onnistuneet kuvat, woopwoop!

7. Tällä hetkellä ollaan abautrallaa puolivälissä tuota urakkaa, ei siis paljoa jäljellä ennen harkkaa!

8. Kun ne Iittalan viinilasit uupuvat niin muumimukit paikkaa hyvin..

9. Tilasin Wishiltä irtoräpsyjä ja erään illanviettoon sitten liimailin ne, onhan noi mun makuun vähän liian överit arkeen, mutta toiset mitkä tilauksena tuli, on paaljon kivemmat!

10. Bambit ajovaloissa

11. & 12. Tässä Unelma Itsestä- valmennuksen tiimoilta aamupala ja iltapalakuvia! Miten olisi, kiinnostaisiko teitä saada tänne bloginpuolelle ruokapäiväkirjailua? 

13. & 14. No, eipä se lukeminen sitten loppupelistä onnistunut niinkuin strömsössä, mutta nyt kokemusta rikkaampana kevättä kohden :)

15. & 16.Rakkaat pikkuveikat <3

17. Tässä vähän fiiliksiä ekasta ryhmätreenistä, jännitti ihan kamalasti, kun ei tiennyt yhtään mitä tuleman pitää. Mutta hyvin on mennyt, vaikka aivan kuollut olo onkin aina niiden jälkeen, mutta niin se pitääkin olla!

18. Pieni palkinto puurtamiseen, iiiso muki kokista :D

Täydellisen epätäydellinen

Tänään aamulenkillä ollessani, mulle tuli sellainen olo, että tänään mä kirjoitan ja julkaisen blogiin jotain uutta. Muutaman viikon tahaton blogitauko iski tähän väliin, enkä oikein kunnollista syytä tiedä, miksi. Jotenkin inspiraatio ja halu tehdä tätä on ollut aivan hukassa, ja lopettamispäätöskin on pyörinyt useampaan otteeseen mielessä, ja jotain luonnosta siihenkin ilmoitukseen on kirjoiteltu. Välillä vaan tuntuu että mulla ei ole oikein mitään annettavaa enää. Mutta se tämän aamun motivaatiobuustaus moneen asiaan, esimerkiksi juuri tähän bloggaukseen sai miettimään asioita vähän uudesta näkökulmasta, ehkä tää onkin mun tapa tehdä tätä, täydellisen epätäydellisesti.

Mutta, sitten vähän kuulumisia, mitä mulle siis kuuluu? Ihan älyhyvää, ihan ookoo, menettelee, just ja just jaksaa, ja sit taas ihan jees meno. Eli aika vaihtelevilla fiiliksillä menty, pääosin kyllä mennyt ihan hyvin, ei sillä :)

Koulunpenkkiä jäljellä enää vaivaiset pari viikkoa ennen viimeistä työharjoittelua, jäiks! Koulu sujunut tosi hyvin, mun kohdalle osui aivan mahtava luokka, täynnä ihan huipputyyppejä! Eikä stressitasotkaan ihan hirveen korkeelle vielä oo kerinnyt nousemaan, vaikka lähellä se on kyllä ollut. Pari kertaa on meinannut vuorokaudesta tunnit loppua kesken, mutta jollain oudolla sisulla sitä on selvinnyt noistakin hetkistä.

Sisusta ja stressistä onkin hyvä luistavasti siirtyä hyvinvointiin. Nämä syömis-liikkumisjutut on mulla heittänyt aika monimutkaista ympyrää, ja tarkoituksena olisi niitä saada enemmän kuosiin ja sellaiseen oikeaan, mulle parempaan rytmiin. Tämä tarkoittaisi siis ruokavalion siistimistä, viikonloppujen rauhoittamista sekä liikuntainnon ylläpitoa! Jos rivien välistä siis osaa lukea, niin liikkumiset sujuu todella hyvin, olen päässyt mukaan sellaiseen pt:n vetämän ryhmätreeniporukkaan, eli treeniryhmään, josta voin teille enemmänkin jossain postauksessa kertoilla! Näiden kahden treenin lisäksi viikkoon kuuluu viikko-ohjelman mukaiset treenit, jotka vaihtelevat viikkoteeman mukaisesti.

 

Ruokailut menee vähän vaihdellen fiiliksestä, mutta niissä kuitenkin sitä ainaista parantamisen varaa löytyy.. Ja mites nuo viikonloput.. Niistä ei sen enempää muuta, kun että nyt alkaa raja tulla vastaan, ja alkaa olla aika vähän ottaa rauhallisemmin niiden suhteen. 

Vielä pari sanaa Unelma Itsestä- valmennuksesta, jossa siis edelleen mukana roikutaan. Valmennus ei ole sujunut haluamallani tavalla, ja ensimmäinen kuukausi on mennyt aivan ohi kaiken muun vuoksi. Tänään kuitenkin availin ja tutkiskelin materiaaleja, ja tämän syyslomaviikon agendana olisikin tsekkailla kuluneet materiaalit ja videot läpi aivan rauhassa sekä teillekin vähän tarkempaa postausta niiden pohjailta tykitellä :)

Vaikka tuolla alussa vähän lopettamisella uhkailinkin, niin en sitä vielä ainakaan ole toteuttamassa.  Muutamia luonnoksia sain tuonne aikaiseksi jopa! Teen tätä omalla tavallani, täydellisen epätäydellisesti. 

STORYTIME? Kahden mielen välillä

Kaikilla meistä on varmasti niitä hyviä ja huonoja päiviä. Hyvinä päivinä suurin osa asioista luistaa kuin rasvattu, asioiden tekeminen on luontevaa, hymyilyttää. Huonot päivät ovat sitten taas päinvastaisia. Ärsyttää, ahdistaa, asioiden tekeminen ei meinaa onnistua tai se on hankalaa. Jokaisella omalla tavallaan nämä molemmat olotilat. Mutta mitä jos kumpikaan noista oloista ei vaan riitä? Sulla on aina joko ylihyvä päivä, jolloin on yli-itsevarma, yli-onnellinen, ylikierrokset vaan pörrää ja yli- kaikkea muuta positiivista. Tai sitten vastakohdat, itseinho, ahdistus ja pohjalla olon tunne sekä ainoa asia, mitä voitkaan ajatella on maata vaan sängyssä ja itkeä. Näinpä, ei kiva, kumpikaan noista "ylimenevistä" tuntemuksista.

Mä halusin kertoo teille tällaisen storytime tyyppisen jutun minusta ja mun sairaudesta, jonka kanssa pikkuhiljaa alkaa olemaan sinut ja ymmärtämään sen oikkuja. Mä en jotenkin halua tai osaa käyttää sairauden varsinaista nimeä, koska sana "häiriö" saa mun oloni hirveän vääräksi ja vialliseksi, jotenkin häiriintyneeksi, joten kutsunkin tätä sairautta siitä puhuttaessa tilanteesta vähän riippuen joko kakssuuntaseks tai vaihteluiksi. Nyt teidänkin on varmaan helpompi veikata mistä sairaudesta mä teille tässä yritän jutustella?

Viime talvi ja kevät oli mulle tosi rankka aika, sain tän diagnoosin, ja se oli omalla tavallaan helpotus. Mä sain tiedon, että näille rajuille vaihteluille oli joku ihan "fiksu" syy, eikä vaan sellainen epäily tai oletus jostain mikä ei todellakaan vastannut todellisuutta. Toisaalta se oli suuri shokki, tunsin olevani jotenkin todella viallinen ja epäonnistunut, mun ajatuksia valtasi tosi paljon aiheet siitä, että "miten helvetissä mä pystyn enää elämään normaalia elämää, miten muut ihmiset ottaa tän mun sairauden, pitääks ne mua ihan hulluna?"

Kun mulla aloitettiin eka lääkekokeilu joka osottautui epäonnistuneeksi, niin mun olo huononi ihan totaalisesti. Kaikki ilon tunteet jäi pois, jopa ne ylimenevät. Kaikki tuntu todella raskaalta, koulu, harrastukset ja etenkin ihmissuhteet. Tunsin olevani todella surkea ystävä, kaveri, sisko, tytär ja ihminen ylipäätään. Mutta hetkessä saatoin olla ihan maailman ihanin ja paras ihminen, haalin itelleni töitä ja hommia ihan liikaa, ostelin paljon uusia juttuja ja unet, ne jäivät muutamaan tuntiin yössä. Kunnes taas pienen ajan päästä oltiin taas pohjalla ja kierre jatkuu uudelleen.

Toinen, ja tämän hetkinen lääkityshomma oli kuitenkin onnistunut. Pikkuhiljaa ylimenevät mania-osuudet alkoivat jäämään pois, ja vihdoin loppukesän ja nykyisen alkusyksyn aikoihin myös suuret ahdistukset. Kuitenkin aina silloin tällöin iskee vahva ahdistuskohtaus, eikä ole toivokaan mistään positiivisesta, mutta kuitenkin se pieni positiivinen ajatus siitä paremmasta hetkestä ja siitä, että tämä olo ei ole ikuinen.

No, mun aiemmin mainitut ajatukset normaalista elämästä, muiden ihmisten reaktioista, tulevaisuudesta ja sen rakentamisesta jonkun kanssa on kuitenkin, ainakin tällähetkellä osoittautuneet turhiksi. Vaikka välillä kaikki onkin ihan kuraa, enkä suoriudu asioista ihan kunnolla, niin arjen askareissa kuin ihmisten kanssa, niin on mun elämä silti aika jees. Tulevaisuus rullaa pikkuhiljaa omalla painollaan eteenpäin, he, jotka tietävät tästä sairaudesta, eivät pidä mua hulluna ja mikä tärkein, mun ympärillä on ihan älyttömän upeita ihmisiä, joista saan olla todella kiitollinen. Ilman heitä olisi todella vaikea jaksaa niinä huonoina hetkinä eteenpäin <3 

Pari sanaa Fitness Firstin tilauksesta

Heippahei! Tällä kertaa olisi vuorossa Fitness Firstin ensimmäisen (eikä todellakaan viimeisen) tilauksen esittelyä! Heti ensimmäisenä on sanottava, että suuri plussa nopeasta postituksesta! Tilasin tuotteet 18.9 ja eilen sain iltapäivällä puhelimeeni ilmoituksen, että paketti olisi noudettavissa läheisestä postipisteestä. Huippujuttu! 

Fitness Firstillä myydään hyvin paljon erilaisia luomutuotteita, superfoodeja erilaisia proteiineja, siemeniä, pähkinöitä... Heidän valikoimansa on siis laaja ja myyntivalikoimasta löyty varmasti jokaiselle jotakin! 

Sitten itse tilaukseen. Tilailin kauan mielessäni olleet chian siemenet sekä MSM-jauheet. Extrana nappasin ostoskoriin kolme raakapatukkaa, ihan kokeilumielessä. Ihanana yllätyksenä sain neljännen patukan "tilaajalahjana". Näistä patukoista malttamattomana söin välipalaksi toiseksi alimman banana bread-patukan, ja ei paha! Jotenkin ihanan syksyinen maku, aika mausteinen, mutta kyllä sen banaaninkin sieltä tunnistaa :)

Chia-siemenet ovat siis hyvin vahvasti turpoavia rasvansiemeniä, jotka sisältävät paljon hyviä rasvahappoja, proteiinia sekä ravintokuituja. Chia-siementen päivittäinen annosmäärä on hyvin pieni, vain yksi ruokalusikallinen siemeniä riittää! Lisää Chia-siemenistä täältä!

MSM-jauhe on taas aine, jota ihmiskehossa on jo valmiina, ja MSM-jauhe voi korkeampina pitoisuuksina hyödyttää muunmuassa lihasarkuudessa ja ruuansulatusongelmissa. Itseni on hyvin hankala palautua kunnolla salitreeneistä, ja se onkin suuri syy, miksi tätä jauhetta aloin käyttämään. Toki MSM-jauheella on vaikutusta myös kynsien, ihon ja hiusten hyvinvointiin, enkä sille tosiaankaan pahakseni pistä! Täällä lisää MSM:stä!

Suosittelen vierailemaan heidän sivuillaan, ja kurkkimassa jos sitä jotain mieleistä sieltä löytyisi, sillä hinnat eivät todellakaan päätä huimaa. Omallakin toivelistalla jotain on, mutta niistä myöhemmin lisää, kunhan sitten joskus ne tilailuun laittaa!

Paljastuksia koulumenneisyydestä - back to school-tag!

Torstaina se sitten alkaa, tämänkin tytön loppusuora tämän hetkisissä opinnoissa. Kuusi viikkoa tiukkaa puurtamista koulunpenkissä ja toiset kuusi viikkoa työelämässä, sitten koittaa se valmistuminen, vihdoin ja viimein! Fiilikset on aikas hyvät, ainakin innostuneet ja motivoituneet. Ajattelin kirjoitella sen kunniaksi teille tällaisen Back To School-tagin, jonka bongailin Jennin blogista, kun ootte ainakin aiemin näistä tag- ja kaverikirja-tyyppisistä postauksista tykkäilleet! 

1. Oletko ollut ensimmäisenä koulupäivänä koskaan hermostunut? 
- Olen, valehtelematta aina. Ekoissa koulupäivissä on sitä jotain, en tiedä yhtään miksi. Nytkin alkaa pieni hermostuminen ilmenemään, sillä jännitän suuresti uutta opiskeluporukkaa, jonka joukkoon soluttaudun, jännitän sitä, miten pärjään ilman ihania kavereitani (=olen yksin) ja ihan yleisesti sitä, miten se kouluarki alkaa viiden kuukauden jälkeen rullailemaan.

2. Oletko koskaan nukahtanut tunnilla? 
- En ole, vaikka joskus se varmaan liiankin lähellä on ollut! Muistan tällaisen hetken, ensimmäisestä (!!) amispäivästä.. Kuunneltiin yhteistä infotilaisuutta, enkä todellakaan ollut kahdeksan aamuihin tottunut, ja edellinen ilta ja yö oli mennyt jännitellessä. No, asia mitä puhuttiin oli pitkästyttävää ja puhujan ääni oli unettava.. voitte veikata kuinka lähellä torkkuminen oli!

3. Kerro kaikkein kiusallisin hetki minkä olet koulussa kokenut. 
- Mä en kyllä osaa yhtään sanoa, ei mulle silleen mitään kovin kiusallista koskaan ole tapahtunut. Ehkä jotain ihastuksiin liittyvää? Housujen repeäminenkin on koettu, samoin totaalinen itkukohtaus, monestikkin. Mutta ei mitään kummepaa, sori! 

4. Aiotko tai oletko koskaan liittynyt johonkin koulun clubiin tai ollut järjestämässä juhlaa/tapahtumaa/esitystä?
- Kuuluin ala-asteella koulumme ympäristöraatiin (josta nappasin kutosluokalla stipendin!), sitten lukiovuotena olin järjestämässä wanhojen tansseja, sitten sairaalakoulussa ollessani olin osana järjestämässä erään opettajan yllätysläksiäisiä. Ja sitten olen ollut monesti esiintymässä erilaisissa koulun juhlissa, yleensä laulaen, ala-asteikäisestä lukioikään asti. 

5. Mikä oli lempiluokkasi? 
- Mä tykkäsin kovasti ysiluokasta, jonka sairaalakoulussa vietin. Sain hyvää yksilöopetusta, tunteja käytiin oman jaksamisen mukaan, opettajat olivat i-h-a-n-i-a, ja ryhmä oli pieni, pari kertaa sain luksusopetusta ollessani ainoa opiskelija, mutta muuten taisi maksimissaan olla 6-8 muuta minun lisäkseni. 

Amiksen luokat on kanssa olleet ihan mahtavia, suurimmaksi osaksi kiinnostavien oppiaineiden takia ja sitten aivan huipputyyppien takia, joihin olen tässä kolmen vuoden aikana tutustunut, olette ihania <3

6. Mitä mieltä olet kouluasuista? Pitäisikö Suomessa olla? 
- Mä en oikeen osaa olla mitään mieltä kouluasuista, ei niitä kyllä tarvita, mutta jos sellainen pakko tulisi, niin niitä olisi sitten pidettävä. Mutta kuitenkaan niiden, ketkä omaa persoonallisuuttaan tuovat pukeutumisellaan esille, ei pitäisi kitkeä pois. 

7. Kuka oli lempiopettajasi? 
- Aiemmin mainitun sairaalakoulun opettajani sekä muiden yläasteluokkien luokanvalvojani! 

8. Entä vähiten lemppari? 
- Muutama niitäkin on, ei tässä nimellä aleta mainitsemaan, mutta amiksesta pari löytyy ja samoin sitten sieltä peruskoulusta!

9. Mikä on kauhein asia minkä ikinä teit koulussa? 

- Tää on yhtä paha kysymys kun toi kiusallisuusjuttu.. Oon varmaan ollut niin kiltti ja totteleva koulussa, etten mitään ihmeempää ole tehnyt. Luntannut olen kerran (jäämättä kiinni) jossain pikkutestissä johon olin unohtanut lukea, sitten oon joskus valitellut pääkipua, vaikka kyseessä onkin kiinnostumisen puute kouluun. Joten tässäkään ei mitään pahoja paljastuksia tule, haha!

10. Oletko vielä ystäviä kenenkään ala- tai yläaste, lukio tai amis kavereistasi?
- Joidenkin kanssa olen edelleen hyvin tiiviisti yhteyksissä, joidenkin kanssa sometuttuja, ja sitten kanssa on niitä, ketkä vaihtavat kadun puolta tullessa vastaan taikka ovat kuin eivät tuntisi. Eli laidasta laitaan!

12. Millä olet mennyt kouluun?
- Ala-asteen kuljin aina kävellen lyhyen matkan takia, yläasteen osittain kävellen, osittain bussilla ja amikseen olen paikallisilla kulkenut!

Mites te, onko teillä jotain jaettavaa kommenttiboksiin liittyen kouluun? :)

Pettymyksien ensimmäinen viikko - vai oliko?

Yhteistyössä: Unelma Itsestä

Eka viikko Unelma Itsestä valmennusta alkaa olla läpi käyty, ja tunnelmat tästä ensimmäisestä viikosta ovat omalta osaltani hieman ristiriitaiset. Ei, valmennus tuntuu ja vaikuttaa aivan mahtavalta, coachit ovat aivan mahtavat materiaalit meille unelmiaan tavoitteleville naisille suunnitelleet ja koonneet, facebookissa oleva tsemppiryhmä on aivan uskomaton, mutta jokin mättää. Minussa itsessä. Mutta mikä?

Okei, myönnetään, että tämän ekan viikon aikana en ole päässyt valmennukseen mukaan aivan 100 prosenttisesti oman itseni kanssa. Olen tämän ekan viikon ollut melkein kokonaan reissussa, enkä ole päässyt treenailemaan, muuta kuin hyvin kevyitä kävelylenkkejä mummini kanssa, sekä joka iltaisia venyyttelyhetkiä kireille lihaksille. Mutta toisaalta, tämmöinen lepoviikko on tehnyt tälle tytölle ihan hyvää. Olen saanut keskittyä palautumiseen (terkuin melkein viikon kipeänä olleet takareidet!!), ravitsemaan kehoa, käymään läpi ajatuksen kanssa asioita, jotka ovat olleet vialla. Tämä ensimmäinen viikko on itsellä ollut valmennuksen osalta lähinnä korvien välissä tapahtuvaa. 

Tällä viikolla valmennuksessa käsiteltiin mm.  omia unelmia ja tavoitteita. Tässä eräänä iltana vietin pitkän tovin työkirjan parissa pohtien niitä omia unelmia ja tavoitteita, miettien että onkohan ne ihan ookoo tavoitteita ja unelmia, en kai haaveile liikoja tai liian suuria unelmia? Kuitenkin jokaisella meistä on omat tavoitteet, haaveet ja unelmat. Ne liityvät erilaisiin kategorioihin ja ajanjaksoihin. Jokainen tavoite on tavoittelemisen arvoinen, vaikka se välillä tuntuisi siltä, että ei hemmetti, enhän mä ikinä sinne tavoitteeseen pääse. Silloin on hyvä alkaa palastelemaan sitä omaa tavoitettaan. Pienempiin osioihin jolloin matka ei pääsisi tuntumaan aivan niin pitkältä.

Minkälaisia tavoitteita mulla sitten oman hyvinvointini suhteen oikein tällähetkellä on? Voin teille pientä sneak peekkiä omista unelmistani antaa, tai jotka haluan teille jakaa. En kaikkea, sillä jotkin unelmat ovat hieman yksityisempiä, joita ei ihan kaikille halua sitten jaella. Mutta tavoitteita, joita itselleni tälle neljälle kuukaudelle asetin ovat muunmuassa kehittyä itsevarmemmaksi ja tasapainoisemmaksi. Tykästyä oikein kunnolla siihen omaan minään ja kehoon, myös niinä hieman heikompinakin päivinä sekä saada aikaan pitkäaikaisia muutoksia muunmuassa omaan kehoon, mieleen ja ruokavalioon. 

Näissä maisesmissa kelpasi hengähdellä ja miettiä niitä omia juttuja <3

Joka tapauksessa, tämä ensimmäinen viikko tuntuu omalta osaltani suurelta pettymykseltä. Myönnetään että mukana matkaavat korkealle tavoittelu ja aina onnistumisesta haaveilu, joten se tekee tästä "pettymyksestä" vielä enemmän pettymyksen, mutta tarkemmin ajateltuna ja etenkin järjellä tsiigailtuna, tämä yksi viikko, on niin pieni, osa tätä valmennusta, vaikkakin todella tärkeä. Mutta ei tätä pitäisi niin vakavasti ottaa, mutta kuitenkin sitten aina vaan jostain kumman syystä haluaisi kaiken saada tehtyä niin hyvin, huolella ja aikataulussa, mutta enpä usko, että tämä aivan huippuvalmennus tähän ensimmäiseen viikkoon kaatuu, tulen sitten hieman jälkijunassa! :) 

Snäppäilyitä!

Heippaheei ihanat! 

Tässä olisi jälleen snäppäilypostailun aika, kun puhelimeen niitä kuvia on taas kertynyt ihan kiva ja kiitettävä määrä! Tällä kertaa kurkistellaan vähän Sunset parkin menoihin, maisemiin ja menemisiin. Mua voit "reaaliajassa" seurailla tuolla snäpin puolella nimellä heidineitih jos pikkuisenkaan kiinnostaa :)

 

1. & 2. Tämä snäppäilypostaus onkin hyvä aloitella ruokakuvilla, joten tässä Jungle Juice Barin sekä Amarillon herkut! pst. noi tortillat/tacot mitäonkaan, niin oli hirmuhyviä ja täyttäviä! Suosittelen.

 

3. Iloinen fiilis oli ikuistettava talteen, tosin syystä en ole enää varma, mikä noin hymytytti, mutta eikai sillä väliä enää! 

4. Ihailen teitä, jotka saatte puuroannoksenne näyttämään muultakin kuin siltä, että se olisi jo kertaalleen syöty. 

 

5. Erään sunnuntain aamulenkki! Oli muuten piristävää, päiväkin lähti ihan eritavalla käyntiin!

6. Käväistiin Papan ja veljen kanssa Laajavuoren huipulla, ja ei sitä muistanutkaan, kuinka hulppeet maisemat sieltä loppupelistä näkyy! Yölläkin maisemat on aika jees, kuva ei vaan anna arvoa sille.

 

7. Elämäni eka vihersmoothie! Kiinnostaisiko teitä, oikeesti helppo ja hyvänmakuinen resepti? 

8. Joskus aikanaan Wishiltä tilatut polvisukat, jotka löysin kaappien kätköistä. Pitää tilata toisetkin, eriväriset vain!

 

9. Käväistiin Ilonan kanssa vaihtelemassa kuulumisia ja vuodattamassa/tilittämässä ärsytykset ja ongelmat Espresso Housessa ja nautittiin sitten porkkanamuffinit ja itsellä latte. Muffini ei jatkoon päässyt, mutta latte ehdottomasti!

10. Sitten pari kuvaa Sunset Parkista, joka pari viikonloppua sitten Jyväskylässä olivat. Tajusin puhelimen sisältöä selatessa, että mullahan ei ole itse tapahtumasta kuin pari klippiä siitä kun Lucas & Steve esiintyivät... 

 

11. & 12. Tässä seurassa sitä nuo edellämainitut pippalot sitten jotenkuten koluttiin läpi, hieman vaihtelevalla menestyksellä, mutta pääasiahan oli että oli tosiaankin kivaa, mikä houpli näistä kuvista ja ilmeistä välittyy! (Toi peace-merkki tais olla mulla joku sen illan juttu?)

 

13. Syysfiilisselffiee, ja tuosta tekstistä sen verran, että katselin tosiaan Youtubesta back to school-viedoita, kun tuolla  sanan "videoita" mainitsin!

14. Bullet Journalin syyskuun kuukausilayouttia! 

 

15. Rakasrakas pikkusisko <3

16. Käytiin marjassa, mä osasin säästää, mutta tuolla edellisessä kuvassa olleella taisi mustikat mennä suoraan suukkuun!

17. Mulle taiteiltiin tällainen piirros, jossa kuulemma "pillitän"..

18. Metsäretkellä pikkujätkien kanssa <3 

Ämpärilista syksylle 2017

Ihana ihana syysfiilis alkaa pikkuhiljaa iskemään, finally, ja sen kunniaksi olisikin aika taas syksyn ämpärilistalle! Viime syksyn, vuoden 2016 bucket listin löydät täältä! 

Tänä syksynä 2017 aion..

- Löytää jonkun uuden ihanan teemaun, ja juoda näitä lämpimiä juomia näinä viileinä syysiltoina!

- Lähteä joku selkeä syysilta istumaan vilttien ja termospullon kanssa jonnekkin puistoon, tai muulle sellaiselle kivalle alueelle tsekkailemaan tähtiä ja fiilistelemään. 

- Inspiroitua Unelma Itsestä- onlinevalmennuksesta täysin. Valmennushan on alkanut tänään, ja olenkin ihan fiiliksissä tästä mahdollisuudesta!

- Suorittaa oman alan opinnot loppuun ja valmistua vihdoin ja viimein lähihoitajaksi!

- Hakea jatko-opintoihin. Pitäkää mulle peukkuja!

- Muistaa rentoutua. Tämä syksy on kovin opintojen täyteinen, ja aiemmasta oppineena rentoutuminen on todella tärkeää. Hemmotteluilta? Netflix-hetki viltinmutkassa? 

- Tuoda syksyä asunnon sisustukseen erilaisilla valoilla ja kynttilöillä

- Oppia olemaan aamuihminen. Hitaat aamut on ihania, joten miksei niitä voisi pienellä muokkauksella tuoda myös arkeen. Kiinnostaisiko teitä pitkästä aikaa aamurutiinit ja/tai my day-postaus?

- Leipoa itse ekaa kertaa alusta loppuun asti korvapuusteja!

- Testata jotain syysmakua (tai sitten vaan jotain muuta uutta) jossain kahvilassa

- Löytää sellaisen The Kirjan. Eli minkä haluaisi vain ahmia yhdessä illassa ensimmäisestä virkkeestä viimeiseen merkkiin asti.

Oletteko te tehneet jonkinlaisia bucket listejä tai muita syyssuunnitelmia blogeihinne tai muuten? :)

Elokuun suosikit

Heippahei! Lupailinkin teille pari postausta sitten kuukauden suosikkien tekevän paluuta, ja tässä sitä nyt sitten olisi! Muutama syömisjuomisjuttu, kosmetiikkaa ja elektroniikkaa sekä pari kuunnelluinta biisiä! 

Tässä tämän kuun kuunnelluimmat, tässä järjstyksessä: Gasellit - Avokämmentä, Sini Yasemin - Mun Kaa sekä Selena Gomez - Good For You.

Tän kuun juomasuosikki on ehdottomasti Celsiuksen kalorittomat ja vitaminoidut virkistysjuomat. Olen näitä muutamat tölkit tässä kuun aikana hörppinyt, ja aiettä, miten kiva piriste päivään! Omat suosikit näistä maistetuista on ehdottomasti sitruuna-lime sekä hyvänä kakkosena vadelma-acai. 

Toinen suuhun laitettava suosikki on ollut tämä Axan berries-mysli. Ravintoarvot kohdallaan, sokereita terveellisyyden rajoilla sekä 84% kokojyvää. Mukana on myös maukkaita kuivattuja marjoja. Välipalavinkki:  Turkkilaista tai kreikkalaista jogurttia, tätä mysliä sekä hieman vadelman makuista sokeritonta mehukeittoa, nam! 

Hehkutinkin tätä ihanan raikasta Lushin naamiota tässä snapchat-postauksessa, ja haluankin vielä uudelleen tästä teille mainita ja suositella. Ostin tätä Lushin liikkeestä Tallinnasta, kun siellä kesällä Ilonan kanssa lomailimme. Ihosta tulee ihanan pehmeä, ja olosta todella raikas jo pelkästä piparmintun tuoksusta. 

Viimeisenä muttei vähäisimpänä suosikkina olisi uusi tietokone, jonka alkukuusta hommailin vanhan alkaessa osoittaa viimeisiä päiviään. Tämä aarre löytyi pikkuveikan avustuksella Gigantin nettikaupasta, ja hyvin nopealla toimitusajalla, pääsin blogijuttuja tällä Lenovon Ideapad 100S:lla kirjoittelemaan. Hyvin on toiminut, ja toivottavasti myös tulevaisuudessakin :)

Mitäs te tykkäsitte tällaisestä kuukauden suosikit- postauksesta? Itsestä tätä oli todella kiva väsäillä, ja näitä on tulevaisuudessakin tulossa teille luettavaksi. 

Something new

Nyt on luvassa jotain harvinaista herkkua, nimittäin ostos/uutuuspostausta! Mun oli kelattava pitkälle pitkälle blogin historiassa, että tämän kaltaista postausta olisi, mutta tällaista olisi tänään vuorossa. Hyvinhyvin hiuspainoitteisia juttuja tähän postaukseen sisältyy, mutta kerrankin kun on omiin ostoksiinsa tyytyväinen niin eikös se ole tärkein?

Tämän päivän ensimmäisenä uutuutena on mun tukka! Kävin Parturi-kampaamo Henna & Peeta-nimisessä kampaamossa leikkuuttamassa ja värjyyttämässä hiukset, ja en voi tyytyväisempi olla! Kutreista, jotka oli ihan järkyttävässä kunnossa, lähti kiitettävästi mittaa ja väriä tummennettiin ja kylmennettiin. Tykkään ihan hirmuisesti <3 

Kun tuossa paripostausta sitten päästiin kroppakuvien makuun, niin tässäpä hieman lisää. Kiinnittäkäämme huomiota aivan ihanaan farkkupaitaan jonka pelastin H&M:n alerekistä. Ihan täydellinen asu sukkahousujen tai legginssien kanssa. 

Uusi tukka vaatii myös oivat aineet, joilla hoitaa sitä, että kutrit pysyy ojennuksessa hieman pidempään. Joten, myös ihan tarpeen vuoksi suunnistin Sokokselle ja bongailin sieltä nämä Four Reasonsin syväpuhdistavan shampoon ja lämpösuojan jossa on myös kostaudenesto. Kampaamosta sain itseni ostamaan shampoon värjätyille ja kuiville hiuksille. Näitä pikkuhiljaa testaukseen, ja tsekkaillaan, paranisiko mun hiustenlaatu ja kunto :)

Mitä mieltä te olette, olisiko näitä ostospostauksia kiva lukea/tsekkailla useamminkin? 

Viisi asiaa, joista olen kiitollinen juuri nyt

Aivan ensin suuret kiitokset edelliseen "raivopostaukseen" tulleista kirjallisista ja sanallisista palautteista/kommenteista ja kehuista. Tuon postauksen (jonka voit lukea täältä) jälkeiset fiilikset mulla oli todella tyhjentävät, samalla vähän jännittävät ja jopa ahdistuneet. Kamalalla kirjaimellisella tärinällä odottelin saanko jotain ihan päättömiä kommentteja, mutta teksti otettiin hyvin vastaan, eikä nyt tunnu edes pahalta, että tuollaisia juttuja tuli julkaistua ja kirjoiteltua. 

Mutta nyt tässä postauksessa en aio valittaa tai nipottaa, vaan kertoa teille asioista, joista juuri nyt olen kiitollinen. 

1. Ihanat ihmiset ympärillä

Tämä oli selkeä numero ykkönen, vaikka eihän nämä aiheet nyt missään järjestyksessä tietenkään ole. Jotenkin sitä tässä on hyvin pienen ajan sisällä alkanut tajuamaan entistä paremmin, kuinka ihania, tärkeitä ja itseä vaikeissa oloissa ja tilanteissa tukevia ihmisiä on ympärilleen saanut. Myönnän, että osaan olla joissain tietyissä tilanteissa aivan ja liian hankala ihminen, mutta eikö se ole merkki siitä, että on löytänyt ja saanut ympärilleen sellaisia ihmisiä, jos he tukevat ja auttavat tilanteessa kuin tilanteessa? 

2. Syksy

Parasta vuodessa, ainakin vuodenaikojen suhteen, syksy. Raitis, viileä ilma, saa pukeutua himpun verran lämpimämmin kuin kesällä, pimeä ja hämärä, kynttilät ja syksyn sävyt. Onneksi tämä ihana vuodenaika alkaa pikkuhiljaa saapumaan, ja sitä pääsee pikkuhiljaa ikuistamaan kuviksi.

3. Onnellisuuden tunne

Tämä on ollut nyt sellainen outotunne. Saatan alkaa yhtäkkiä itkemään jostain pikkujutusta, koska tajuan, kuinka onnellinen olen. Nytkin tätä kirjoitellessa räpsyttelen vaan silmiä ja kuumottelen poskia, koska oon vaan jostain ihan tietämättömästä syystä onnellinen. Ja kai sitä saa olla vaan, onnellinen vaikkei mitään kummempaa olisikaan? 

Pst. Anna Järvisen ja Olavi Uusivirran Nuori ja kaunis saa tällähetkellä kyynelkanavat varmasti auki. 

4. Tuleva yhteistyö

Tosiaan, reilun viikonpäästä, maanantaina 4.9. alkaa Unelma Itsestä onlinevalmennus, jossa olen bloggaajana päässyt mukaan. Jos et vielä ole kärryillä, mikä tämä valmennus on, käy lukemassa tämä postaus, ja pääset selville mitä seuraavien neljän kuukauden aikana alkaa tapahtumaan. Olen todella kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus päästä mukaan tähän yhteistyöhön kehittämään itseäni, tsemppaamaan muita osallistujia ja tottakai näkemään tuloksia elämäni jokaisella osa-alueella. 

5. Blogikuviot

Täällä on pikkuhiljaa alkanut blogikärpänen elämään, ja ideoita blogin suhteen on jonkinverran. Hyvinvointi ja liikuntajutut lisääntyvät hyvin suurella todennäköisyydellä edellämainitun yhteistyön myötä, kuukauden suosikit palaavat tämän kuun lopulla "ohjelmistoon" sekä pienen ajan sisällä palaillaan mun blogihistoriassa vuosiavuosia taaksepäin. Ja eipä se 200 lukijaa kaukana ole, ja pientä arvontaa sen ollessa ajankohtainen olen järjestämässä. Joten stay tuned :)