Heippahei, ja ihanaa tiistaita sulle! Mun aamu on jo pitkällä, tulin aamulenkin jälkeen fiiistelemään mun "ihanaa" aamupalaa (kokkareista jämäpuuroa proteiinirahkalla + banaanilla ja kahvia) tähän koneen ääreen ja valmistelemaan yllättävän suurella innolla tulevia postauksia. Mun piti alustavasti kertoa tässä postauksessa mun treeni- ja ravitsemussuunnitelmia tälle syksylle, mutta tästähän muodostuikin vähän pidempi projekti. Siispä, kertoilen teille oppimastani hyvinvointikolmiosta, miten se pelaa mulla, mitä olen oppinut siitä sekä vähän asiaa aiheen vierestä.
Niinkuin edellisessä postauksessa kerroin, oon liikkunut ja syönyt hyvin epäsäännöllisesti (ja -terveellisesti) koko kesän. Saattaa mennä viikko, että liikun ja syön aivan nappiin, mutta seuraavalla viikolla ei tuu mistään mitään ja liikkumiset jää tosi vähälle sekä ravinto on mitä on. Se pistää usein harmittamaan ja oonkin aika paljon mietinyt sitä, mistä se johtuu. Yhtenä päivänä se välähti mulle, voisiko se olla niinkin yksinkertainen syy kuin liiallinen tekeminen (ja tämä yhdistettynä liian vähäiseen lepoon ja heikkoon ravitsemukseen). Yleensä kun mä innostun tekemään jotain, mä haluan tehdä sitä kokoajan joten kyllästyn tai väsyn, ja epäilenkin että mulle käy tuo väsyminen hyvin herkästi.
Hyvinvointi on vähänkuin sellainen pyramidi/kolmio. Huipulla keikkuu treeni ja pohjana ovat lepo ja ravinto. Jos nämä hyvinvoinnin pohjat/kulmakivet eivät ole kuosissa, pyramidi sortuu ja treenit putoavat huipulta pois. Ja mä epäilen hyvin vahvasti, että juuri näin just mulle on kesän aikana käynyt.
Luulisi että tarpeeksi suuren ravintomäärän saaminen itselle olisi helppoa, mutta kappaskeppanaa, ei se oikeastaan olekaan. Mulla itsellä on suhteellisen korkea (lepo)aineenvaihdunta, eli kaloreita palaa suhteellisen paljon, vaikken tekisi mitään ja sitä varten myös mun kroppa tarvitsee entistä enemmän ravintoaineita jotta kehittyisin ja jaksaisin. Mitään tarkkaa lukua mun vuorokausittaisesta aineenvaihdunnasta en osaa sanoa, mutta erään mittarini mukaan (mikä on siis hyvin huono ja epätarkka mitta verrattuna esim. kehonkoostumusmittauksiin) kalorinkulutukseni olisi yli kolmetuhatta plus treenikulutukset.
Sitten tullaankin mulle suhteellisen harmaalle alueelle, että kuinka paljon mun kuuluisi sitten syödä, että söisin tavoitteitani tukevasti, välttäen säästöliekin mutta myös ne kammotut liikakalorit sekä muistaen syödä puhtaasti? JÄIKS!
Mä aloitan tän selonteon tekemällä selvästi, että mä en syö kalorintarkkaan tai laske niitä, mulla ei ole kalorirajaa, mä en ole dieetillä. Mä haluan syödä terveellisesti ja puhtaasti, mutta tiedostaen mitä syön ja miten se mun elimistöön ja kroppaan vaikuttaa. Mutta silti, se on mulle haaste, nimittäin syödä tarpeeksi, että välttäisin menemästä liialti miinukselle tai plussalle. Mun tavoitteenahan on kiinteytyä sekä ylläpitää lihastasapainoa (ja useimmiten tässä kiinteytyessä ja rasvan palaessa myös se paino saattaa heilahtaa alaspäin, mutta ei ne kilot vaan sentit!) joten ruokavalion merkitys on suuri. Jos kaloreita sattuisi miettimään niin minun tapauksessani olisi hyvä syödä hieman kulutusta niukemmin, abautrallaa 300-1000kcal.
Mulla on usein aikoja, jolloin ruokailuväli (vahingossa tai tahallaan) venyy ja venyy, mikä ei tosiaankaan oo hyvä homma. Illalla mulla onkin sit noina aikoina kaksi eri vaihtoehtotilannetta:
1. Mulla on ihan julmettu nälkä ja ahdan kaikkea hiilihydraattipitoista sekä ei välttämättä niin terveellistä ruokaa tai naposteltavaa itseeni suuria määriä, ja mikäs siitä muukaan kuin morkkis ja itseinho.
2. Järkevämpi vaihtoehto: Mä hoksaan tilanteen että "jaahas, ei oo tullut syötyä.." ja alan kelailemaan miten saan syötyä niin suuren määrän että olisin "balanssissa" ilman epäterveellisyyksiä ja tulematta ähkyyn. Jep, en mitenkään.
Jotenka, jotta tää postaus ei venyisi venymistään, summasummaarum, miten Heidi aikoo tsempata ravitsemuksen osilta tähän syksyyn?
Ykkösjuttu mulla varmastikin on muistaa syödä. Eli säännölliset ruokailuajat. Söisin edes jotain pientä, ettei verensokeri pääsisi laskuun ja aineenvaihdunta stoppiin. Sen jälkeen on hyvä alkaa miettimään sopivia annoskokoja jotka vastaa mun itseni tarvitsemaa ravinnontarvetta. Olen satunnaisesti harrastanut mealpreppausta ja tämän aion itselleni tähän syksyyn ihan takuuvarmasti napata mukaan, ja voisin siitä erikseen jopa kirjoitella reseptien ja vinkkien kera! Neljäs juttu on asenne. En halua mennä liian nipona, vaan löytää sopivan balanssin syömiseen, mutta en mennä liian löysin rantein!
Tällaista tänään, kuten kirjoitin aluksi, tästä postauksesta piti tulla ihan jotain muuta, mitä tästä todellisudessa tuli, mutta olen tosi tyytyväinen. Mitä sä tykkäsit? Onko sulla samoja ongelmia?
