Pari sanaa ylipainosta ja kommenteista

"Onko teillä ylipainoa"

"Paljonko?"

"Kaikki mikä menee yli 60kg luokitellaan ylipainoksi"

"Haluan auttaa sua sun ylipaino-ongelmassa"

"Ihan vaan uteliaisuuttani kysyn"

Nää on taas niitä hetkiä kun läikkyy yli ja pahasti. Pahoittelen jo heti näin alkuun jo, jos jotain rumia sanon, mutta fiilis on vaan niin semmoinen, että ei mitään rajaa. Hengitettävä hetki syvään, ennen kuin jatkaa ollenkaan kirjoittamista, puhaltaa se kaikki inho ja viha ulos.

Kyllä, minulla on ylipainoa. Ylipainoa on ihan riittävästi. Minulla ei ole kehonrakenteeni, pituuteni ja tavoitteiteni takia mahdollista päästä alle 60kg. Mua ei tarvitse auttaa ylipaino-ongelman kanssa, sillä mulle se ei ole mikään ongelma. Jännät uteliaisuuden kohteet sulla on.

Jollain älykääpiölle iski semmoinen väläys taas tonne yläpäähän, saada toiselle ihan älyttömän paha fiilis. Jokaisella meistä on omat kohtamme, joihin tökätessä sattuu, sattuu kovasti. Mulla se on just mun oma keho, mun paino ja ulkonäkö. Kyllä mä osaan negatiivista palauetta ottaa vastaan, tai korjaamisehdotuksia, mutta kunhan ne esitetään oikealla tavalla. Esimerkiksi jos joku ammattihenkilö sanoo minulle vaikka painosta, se on ookoo, mutta jos joku tuntematon alkaa arvostelemaan kokoani, ulkonäköäni yms. niin se sattuu ja kovasti. Mä olen herkkä, tiedän. 

Kuitenkin kun on monta monta vuotta, aivan ala-asteikäisestä asti kuullut niiltä kaikista lähimmäisiltäkin siitä, kuinka lihava olen, sika, toivoton, niin ei siihen vaan turru, vaan se satuttaa joka kerta yhtä lailla, tuli se sitten perheenjäseneltä tai tuntemattomalta. 

Ja vaikka tuossa aiemmin mainitsin, että ylipaino ei ole mulle ongelma ja sen jälkeen valitan, kuinka sattuu, kun joku siitä mainitsee, niin se ei ole mulle silloin ongelma, kun se ei ole kenellekkään muullekkaan ongelma, eikä sen ikinä pitäisi ollakkaan. 

Kenenkään ei pitäisi arvostella pätkääkään, ellei tiedä mitä toisen ihmisen juttujen takia on. Mä tiedän, mistä kaikki ne ylimääräiset kilot on tulleet, ja olen tehnyt aivan hel-ve-tis-ti töitä niiden pois saamisen eteen. Välillä sitä on esitetty että kaikki on ihan ookoo, vaikka vatsassa kurnii aivan helvetillinen nälkä, kun ei ole koko päivänä syöty oikeastaan mitään, vettä juotu vain monta pullollista. Liikuttu salilla miltei pari tuntia, sitten lenkkiä siihen lisäksi. Onneksi pikkuhiljaa alkaa löytämään ne paremmat tavat siihen painonpudottamiseen, semmoiset, mitkä ei satuta niin paljoa. 

Eilen olin Lindexillä kiertelemässä ja kattelemassa, ja löysin yhdet housut, ja otin ihan normaalisti oman kokoni, eli sen isoimman, mitä löytyi (XXL) no, piti sitten hyvää ystävääni pyytää tuomaan XL- ja L-koot, kun roikkui ja valui aika pahasti. Sanoin tälle ystävälleni, suunnilleen näin: "ei helvetti jos nää L:ät mahtuu mulle niin oon aika ilonen". No ne mahtui ja hyvältä näytti. 

Mutta vaikka tällaisia aluksi mainittuja tapauksia tulee liiankin usein, on hyvä, että niitä sellaisia positiivisia ja ihaniakin kommentteja tulee. Lisäsin snapchattini my storyyn kuvan, jossa hehkutin tätä muutosta, koosta 48 kokoon 40, ja sain paljon viestejä siitä, miten älyttömän homman olen tehnyt, ja kuinka ylpeä saan olla. Ja niin olenkin. Mutta yksi kommentti jäi mieleen, ja haluan sen teille jakaa, se meni suunnilleen näin:

"ei sun tarvii muuttua enempää, oot täydellinen just noin"

SNAPCHAT

Moikkamoi! 

Tämäkin snapchatpostaus on virunut luonnoksissa ties kuinka kauan, ja uusia kuvia on kertynytkin lisää jo toisen postauksen verran! Mutta aloitellaan näillä.. Snäpissä mua voi seurailla nimellä heidineitih :)

1. Erään illan auringonlaskua Joutsassa!

2. Ekat syysselfiet!

3. Pääsykokeisiin luku starttaili iisisti mummilassa Nocco:n kera!

4. Joutsa-visiitillä näin myös Sisu-herraa, ja voikun onkin kasvanut! Mutta yhtä höhlä hää on silti :)

5.&6. Hyvä naama- ja hiuspäivä, onnistuneet kuvat, woopwoop!

7. Tällä hetkellä ollaan abautrallaa puolivälissä tuota urakkaa, ei siis paljoa jäljellä ennen harkkaa!

8. Kun ne Iittalan viinilasit uupuvat niin muumimukit paikkaa hyvin..

9. Tilasin Wishiltä irtoräpsyjä ja erään illanviettoon sitten liimailin ne, onhan noi mun makuun vähän liian överit arkeen, mutta toiset mitkä tilauksena tuli, on paaljon kivemmat!

10. Bambit ajovaloissa

11. & 12. Tässä Unelma Itsestä- valmennuksen tiimoilta aamupala ja iltapalakuvia! Miten olisi, kiinnostaisiko teitä saada tänne bloginpuolelle ruokapäiväkirjailua? 

13. & 14. No, eipä se lukeminen sitten loppupelistä onnistunut niinkuin strömsössä, mutta nyt kokemusta rikkaampana kevättä kohden :)

15. & 16.Rakkaat pikkuveikat <3

17. Tässä vähän fiiliksiä ekasta ryhmätreenistä, jännitti ihan kamalasti, kun ei tiennyt yhtään mitä tuleman pitää. Mutta hyvin on mennyt, vaikka aivan kuollut olo onkin aina niiden jälkeen, mutta niin se pitääkin olla!

18. Pieni palkinto puurtamiseen, iiiso muki kokista :D

Täydellisen epätäydellinen

Tänään aamulenkillä ollessani, mulle tuli sellainen olo, että tänään mä kirjoitan ja julkaisen blogiin jotain uutta. Muutaman viikon tahaton blogitauko iski tähän väliin, enkä oikein kunnollista syytä tiedä, miksi. Jotenkin inspiraatio ja halu tehdä tätä on ollut aivan hukassa, ja lopettamispäätöskin on pyörinyt useampaan otteeseen mielessä, ja jotain luonnosta siihenkin ilmoitukseen on kirjoiteltu. Välillä vaan tuntuu että mulla ei ole oikein mitään annettavaa enää. Mutta se tämän aamun motivaatiobuustaus moneen asiaan, esimerkiksi juuri tähän bloggaukseen sai miettimään asioita vähän uudesta näkökulmasta, ehkä tää onkin mun tapa tehdä tätä, täydellisen epätäydellisesti.

Mutta, sitten vähän kuulumisia, mitä mulle siis kuuluu? Ihan älyhyvää, ihan ookoo, menettelee, just ja just jaksaa, ja sit taas ihan jees meno. Eli aika vaihtelevilla fiiliksillä menty, pääosin kyllä mennyt ihan hyvin, ei sillä :)

Koulunpenkkiä jäljellä enää vaivaiset pari viikkoa ennen viimeistä työharjoittelua, jäiks! Koulu sujunut tosi hyvin, mun kohdalle osui aivan mahtava luokka, täynnä ihan huipputyyppejä! Eikä stressitasotkaan ihan hirveen korkeelle vielä oo kerinnyt nousemaan, vaikka lähellä se on kyllä ollut. Pari kertaa on meinannut vuorokaudesta tunnit loppua kesken, mutta jollain oudolla sisulla sitä on selvinnyt noistakin hetkistä.

Sisusta ja stressistä onkin hyvä luistavasti siirtyä hyvinvointiin. Nämä syömis-liikkumisjutut on mulla heittänyt aika monimutkaista ympyrää, ja tarkoituksena olisi niitä saada enemmän kuosiin ja sellaiseen oikeaan, mulle parempaan rytmiin. Tämä tarkoittaisi siis ruokavalion siistimistä, viikonloppujen rauhoittamista sekä liikuntainnon ylläpitoa! Jos rivien välistä siis osaa lukea, niin liikkumiset sujuu todella hyvin, olen päässyt mukaan sellaiseen pt:n vetämän ryhmätreeniporukkaan, eli treeniryhmään, josta voin teille enemmänkin jossain postauksessa kertoilla! Näiden kahden treenin lisäksi viikkoon kuuluu viikko-ohjelman mukaiset treenit, jotka vaihtelevat viikkoteeman mukaisesti.

 

Ruokailut menee vähän vaihdellen fiiliksestä, mutta niissä kuitenkin sitä ainaista parantamisen varaa löytyy.. Ja mites nuo viikonloput.. Niistä ei sen enempää muuta, kun että nyt alkaa raja tulla vastaan, ja alkaa olla aika vähän ottaa rauhallisemmin niiden suhteen. 

Vielä pari sanaa Unelma Itsestä- valmennuksesta, jossa siis edelleen mukana roikutaan. Valmennus ei ole sujunut haluamallani tavalla, ja ensimmäinen kuukausi on mennyt aivan ohi kaiken muun vuoksi. Tänään kuitenkin availin ja tutkiskelin materiaaleja, ja tämän syyslomaviikon agendana olisikin tsekkailla kuluneet materiaalit ja videot läpi aivan rauhassa sekä teillekin vähän tarkempaa postausta niiden pohjailta tykitellä :)

Vaikka tuolla alussa vähän lopettamisella uhkailinkin, niin en sitä vielä ainakaan ole toteuttamassa.  Muutamia luonnoksia sain tuonne aikaiseksi jopa! Teen tätä omalla tavallani, täydellisen epätäydellisesti.