Pari sanaa ylipainosta ja kommenteista

"Onko teillä ylipainoa"

"Paljonko?"

"Kaikki mikä menee yli 60kg luokitellaan ylipainoksi"

"Haluan auttaa sua sun ylipaino-ongelmassa"

"Ihan vaan uteliaisuuttani kysyn"

Nää on taas niitä hetkiä kun läikkyy yli ja pahasti. Pahoittelen jo heti näin alkuun jo, jos jotain rumia sanon, mutta fiilis on vaan niin semmoinen, että ei mitään rajaa. Hengitettävä hetki syvään, ennen kuin jatkaa ollenkaan kirjoittamista, puhaltaa se kaikki inho ja viha ulos.

Kyllä, minulla on ylipainoa. Ylipainoa on ihan riittävästi. Minulla ei ole kehonrakenteeni, pituuteni ja tavoitteiteni takia mahdollista päästä alle 60kg. Mua ei tarvitse auttaa ylipaino-ongelman kanssa, sillä mulle se ei ole mikään ongelma. Jännät uteliaisuuden kohteet sulla on.

Jollain älykääpiölle iski semmoinen väläys taas tonne yläpäähän, saada toiselle ihan älyttömän paha fiilis. Jokaisella meistä on omat kohtamme, joihin tökätessä sattuu, sattuu kovasti. Mulla se on just mun oma keho, mun paino ja ulkonäkö. Kyllä mä osaan negatiivista palauetta ottaa vastaan, tai korjaamisehdotuksia, mutta kunhan ne esitetään oikealla tavalla. Esimerkiksi jos joku ammattihenkilö sanoo minulle vaikka painosta, se on ookoo, mutta jos joku tuntematon alkaa arvostelemaan kokoani, ulkonäköäni yms. niin se sattuu ja kovasti. Mä olen herkkä, tiedän. 

Kuitenkin kun on monta monta vuotta, aivan ala-asteikäisestä asti kuullut niiltä kaikista lähimmäisiltäkin siitä, kuinka lihava olen, sika, toivoton, niin ei siihen vaan turru, vaan se satuttaa joka kerta yhtä lailla, tuli se sitten perheenjäseneltä tai tuntemattomalta. 

Ja vaikka tuossa aiemmin mainitsin, että ylipaino ei ole mulle ongelma ja sen jälkeen valitan, kuinka sattuu, kun joku siitä mainitsee, niin se ei ole mulle silloin ongelma, kun se ei ole kenellekkään muullekkaan ongelma, eikä sen ikinä pitäisi ollakkaan. 

Kenenkään ei pitäisi arvostella pätkääkään, ellei tiedä mitä toisen ihmisen juttujen takia on. Mä tiedän, mistä kaikki ne ylimääräiset kilot on tulleet, ja olen tehnyt aivan hel-ve-tis-ti töitä niiden pois saamisen eteen. Välillä sitä on esitetty että kaikki on ihan ookoo, vaikka vatsassa kurnii aivan helvetillinen nälkä, kun ei ole koko päivänä syöty oikeastaan mitään, vettä juotu vain monta pullollista. Liikuttu salilla miltei pari tuntia, sitten lenkkiä siihen lisäksi. Onneksi pikkuhiljaa alkaa löytämään ne paremmat tavat siihen painonpudottamiseen, semmoiset, mitkä ei satuta niin paljoa. 

Eilen olin Lindexillä kiertelemässä ja kattelemassa, ja löysin yhdet housut, ja otin ihan normaalisti oman kokoni, eli sen isoimman, mitä löytyi (XXL) no, piti sitten hyvää ystävääni pyytää tuomaan XL- ja L-koot, kun roikkui ja valui aika pahasti. Sanoin tälle ystävälleni, suunnilleen näin: "ei helvetti jos nää L:ät mahtuu mulle niin oon aika ilonen". No ne mahtui ja hyvältä näytti. 

Mutta vaikka tällaisia aluksi mainittuja tapauksia tulee liiankin usein, on hyvä, että niitä sellaisia positiivisia ja ihaniakin kommentteja tulee. Lisäsin snapchattini my storyyn kuvan, jossa hehkutin tätä muutosta, koosta 48 kokoon 40, ja sain paljon viestejä siitä, miten älyttömän homman olen tehnyt, ja kuinka ylpeä saan olla. Ja niin olenkin. Mutta yksi kommentti jäi mieleen, ja haluan sen teille jakaa, se meni suunnilleen näin:

"ei sun tarvii muuttua enempää, oot täydellinen just noin"