Tähän tarvitaan vaan yks sana ja se on anteeks

Mä en oo niitä ihmisiä, jotka jaksaa kirjoittaa blogia ja olla innostuneita siitä monta vuotta ilman minkäänlaista kyllästymisen tunnetta. Oon huomannut sen, että tää blogi maailma on tullut mulle ihan vieraaksi. Muistan kuinka innostunut olin viime vuoden lokakuussa kun tehtiin Heidin kaa tää blogi More Than We. Mulla oli kauhee postausinto ja puhuttii  Heidin kanssa kokoajan blogistamme, kun tuli uusia lukijoita, kommentteja oltiin ihan happy fiiliksellä kokoajan. Haluttiin muokata ulkoasusta koko ajan parempi ja tehä siitä omannäköne ja kuunneltiin lukijoidenki ideoita. Nyt se ulkoasu on sitten ainaki mun mielestä täällä aika huikee, omakehu ei tälläkertaa haise, koska Heidi on sen kokonaan itse luonut.
Tunnen itteni aika surkeeksi bloggaajaksi. Mun viimeisin postaus on 6.5 ja sekin oli sellanen tällänen anteeks pyytely postaus. Ja nyt taas teen samanlaisen. En oikeesti tiiä mitä tekisin. Lopetanko, pidänkö tauon vai postaanko harvoin tarkottais kerran kuussa vai olisko mahollista, että löytäisin postausinnon uudelleen. Jos mä nyt päättäisin lopettaa, tää blogihan ei tulis loppumaan, koska Heidi on tottakai täällä. Kahen ihmisen pitämässä blogissa on se hyvä puoli, että jos toinen päättää lopettaa, niin on kuitenkin se toinen joka voi jatkaa muuttaen ehkä joitakin asioita, etenkin nimeä jos se sattuu olemaan More Than We, ei se oikein sopisi yhdelle kirjoittajalle.
Sitte on toinenki asia mikä on jäänyt, nimittäin valokuvaus. Se oli mulle tärkee harrastus ja oikeestaan vähän sellanen pakollinen bloginki takia. Nyt oon huomannut sen, että kun en oo postaillut en oo myöskään kuvannut ja kännykällä kuvien ottamista ei nyt lasketa :D Se on oikeesti tosi harmi, koska kuvaaminen on tosi kivaa ja järkkäri on suuurinpiirtei ihan pölyssä jossai kaapin pohjalla. Jos nyt joku ajattelee siellä ruudun toisella puolen, että oonko mä nyt lopettamassa vai en niin mun on sanottava, että en vieläkään osaa sanoa, koska se on ainakin mulle tosi iso päätös ja jotenkin ei oo vaan vielä sellasta fiilistä, että pitäis sanoa heipat.
Ette arvaakkaan kuin paljon mulla olisi asiaa, joten aattelin, että teen seuraavaksi sellaisen postauksen missä kerron mitä näinä viikkoina on tapahtunut tai muuten vain ajatuksia ja sellasta. On tapahtunut paljon kaikkee ja kaikkia asioita en ees varmaan muista, mutta kertomista riittää silti!

Isot aplodit niille jotka jakso lukea loppuun asti tän mun ehkä vähän liian pitkän tekstin! Kuvat on viimeaikasia ostoksia Vaasasta ja Seinäjoelta. Kaikki ostokset ei nyt päässyt kuviin asti, kun perustopit eivät niin ihmeellisiä ole.